Vauvakuvia ja nopeita käänteitä

Pieniä ihmeitä tapahtuu silloin, kun niitä vähiten odottaa. Se on totta. Kun Viba saapui viime syksynä "kotiin", aloimme etsiä Viban emää, jonka kuulimme oleilevan Lahden seudulla. Etsintämme tyssäsi joka kerta jos vaikka mihin tai kehen. Viime lauantaina Jennyn sähköpostissa odotti yllätys. Viban emän omistaja oli löytänyt meidät.

Copyright T.Meiseri, kuvassa Viba ja emä Vimpekku.

Tästä pienestä ihmeestä purkautui melkoinen vyyhti, jonka seurauksena tai myötä vaikutuksesta Viba viettää huhtikuun 2012 Nastolan Notkossa, äitinsä luona.

Mutta mitä kaikkea ihanaa ja kamalaa saimmekaan kuulla. Ympyrä sulkeutui monella tapaa Viban muutettua Lahteen, sillä selvisi, että täällä Lahdessa Viba syntyikin, Piipan tallilla.

Oli mukava kuulla, että Vipsulla oli hyvä ja rakastava koti täällä. Niin rakastava, ettei se luopunut toivosta ja saattanut pientä varsaa vehreämmille laitumille tilanteessa, jossa moni olisi niin tehnyt: Viba putosi kaivoon asuessaan Kujalan maatalousoppilaitoksella ja loukkasi itsensä pahoin. Viba oli kaivanut laitumella maan ja heinikon seasta esiin kaivon kannen - kaivon jonka olemassaolosta ei kenelläkään ollut tietoa. Pudonnut sitten vanhaan kaivoon ja jäänyt vasemmasta takajalastaan roikkumaan.

Tapaturma tuhosi jalan, muttei onneksi parantumattomasti. Vaikka pistääkin miettimään, ovatko ongelmat vasemmassa takasessa seurausta tästä välikohtauksesta. Samalla tulee miettineeksi, mihin Vipsun rahkeet olisivatkaan ravimaailmassa riittäneet ilman tuota onnettomuutta. Mutta samalla, onneksi, sillä jos Vipsu olisi kulkenut jotakin toista tietä, me tuskin olisimme yhdessä nyt.


Copyright T.Meiseri, Viba

Nyt muutaman päivän myöhemmin Jenny tapasi Vimpekun omistajan, hänen aikuiset tyttärensä ja perheen hevoset - myös Vimpekun. Tilanne oli liikuttava. Vimpekussa oli paljon samaa kuin Vibassa, mutta myös eroja löytyi. Oli lohduttavaa kuulla, että hermostuneesta ja vaikeasta hevosesta oli saatu esiin niin leppoisa ja rauhallinen yksilö. Viba on selkeästi perinyt luonnettansa äidiltään, nyt vaan toivotaan, että Jennyllä on yhtä pitkää pinnaa ja jokin sisäinen rauha jossakin odottamassa löytymistä.


Copyright T.Meiseri, Viba ja sen korvat =)

Nyt jännityksellä odotamme, mitä huhtikuu tuo tullessaan. Kyseessä on vain välistoppi matkalle Villähteelle, mutta tämä lyhytkin hetki tarjoaa monta mahdollisuutta. Ennen kaikkea se on hieno tilaisuus Viban menneisyyden ja tulevaisuuden kohdata hyvällä ja rakentavalla tavalla.

-J

1 kommentti

  1. Ihania vauvakuvia! Todella mahtavaa että löysitte Vipsun äiskän ja hänen omistajansa, sekä kuulitte Vipsun lapsuudesta. Ihan sydämessä läikähti kun olen niin onnellinen teidän puolesta :)

    Kyllä Viballa on ollut rankka lapsuus/nuoruus :( Onneksi kohdalle on osunut niitä hyviä ihmisiä ja kaikki on nyt hyvin. Kaikkea hyvää ja erittäin mukavaa huhtikuuta äiskän hoivissa <3

    VastaaPoista