Eilinen päivä oli liikuttavan ihana. Viikkojen sekoilun jälkeen tämä taitaa olla toinen kerta, kun Vipsulla on näin hyvä päivä. Kentällä oli häiriötekijöitä reilusti yli normaalin kipurajan, mutta Vipsu jaksoi keskittyä paremmin kuin aikoihin.
Käynti oli temmoltaan rauhallista. Vipsu taipui hienosti molempiin suuntiin, kaatumatta oikeassakaan kierroksessa. Väistöt Vipsu teki olemattomilla avuilla samoin pysähdykset. Pysähdyksissä hienointa oli Vipsun rauhallisuus, jonka ansioista pystyimme seisoskelemaan tavallista pitemmissä pätkissä.
Koska käyntityöskentely toimi kuin unelma, (jos ei lasketa kahta miljoona mäkäräistä Jennyn nenässä, korvassa, suussa, silmässä ja vaatteiden alla sekä mattona Vipsun vatsan alla ja kaulalla.) otimme myös lyhyitä Jennyn polven sanelemia harjoitusravipätkiä. Vipsu pysyi edelleen rauhallisena samoin kuin ravin tempo. Istuminen rauhallisessa, tasapainoisessa hallitussa ravissa oli jopa Jennylle helppoa. Vipsu taipui edelleen molempiin suuntiin ja mikä parasta, siirtyi käyntiin ajatuksella. Tunne oli mahtava. Mainittakoon vielä, että sekä käynti- että ravityöskentely tehtiin todella löysin ohjin, korostaen istunnan ja ajatuksen merkitystä - tämä tuntuu rauhoittavan myös Vipsua.
Sääli, että miljoonat fanaattiset mäkäräiset tukkivat kaikki kehon aukot ja aukottomatkin kohdat. Muuten kaikki olisi ollut enemmän kuin täydellistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja