Matalat aidat

Kentän laidalla on aina arvostelijoita. Tallin pihassa niitä on lisää ja selän takana tukullinen enemmän. Yksi on yhdistävä tekijä - arvostelija ei tiedä, koska ei kysy, olettaa vain. Ja onhan se niinkin, että toisia vaan toisten naamat ärsyttää. Jenny on katkeran pettynyt ihmisiin, jälleen kerran. Mutta mitä se auttaa? Ei mitään. Pää pystyyn ja oma päämäärä mielessä.

Vipsulla on nyt takana pitkä pätkä pelkkää huonoa hetkeä. Toinen kierros on jäänyt juoksutuksessa kokonaan väliin - perinteisessä mielessä. Kun puhutaan hevosen juoksuttamisesta, mieleen tulee juoksutusliina. Hevonen laitetaan liinaan, juoksuttaja seisoo keskellä ja hevonen kiertää kehää juoksuttajan ympäri. Kyllä, usen se toimiikin niin. Meillä tosin ei ikinä.

Vipsu on ollut helppo juoksutettava, mutta Vipsun kehon hallinnalla liinan säde ei riitä. Näin ollen myös juoksuttaja on aina saanut juosta omaa "pientä" ympyräänsä. Mitä sitten, tekee ihan hyvää liikunta itse kullekkin. Jennyä on aina ihmetyttänyt ympärillä vallitseva asenne: Sen on oltava helppoa, siis vaivatonta. Niin mukavaahan sellainen on, mutta koska parhaat tulokset on saatu menemällä siitä, missä aita on matalin?

Nyt jouduimme levittämään tuota juoksuttajan ympyrää koko kentän mittaiseksi. Ihminen juoksee edellä, Vipsu tulee perässä. Välillä Vipsu on kiinni liinassa, mutta usein myös irti. Tämä toimii meillä. Vipsu jolkottelee tyytyväisenä, joskin hieman epäpuhtaasti perässä ja saa treeniä myös toiseen kierrokseen.


Multitasking. Kun lähdet koirien kanssa lenkille - ota hevonen mukaan =)

Onko siitä ollut mitään iloa? Kyllä. paitsi että ihminen joutuu myös liikkumaan, Vipsu pystyy nyt juoksemaan myös tuohon vaikeaan kierrokseen liinassa - jopa pientä ympyrää. Hyvät päivät ovat seuranneet toisiaan. Eilen Vipsu jopa valitsi itse aloitussuunnaksi tuon vaikean vasemman kierroksen.

Ei siis kannata välittää irvistelyistä ympäristössä. Keskittyy tekemiseensä ja antaa kaikkensa. Jos ei muuta niin ainakin suhde hevoseen kehittyy, kaikki muu on bonusta.

-J

2 kommenttia

  1. Hei, olen sattumalta löytänyt bloginne googlaillessani suomenhevosia :) Tykkään tyylistänne kirjoittaa ja Viba vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kurja juttu, että sillä on vaivaa :( Tuli mieleeni tuosta SI-nivelen murskautumisesta, että onkohan lähtöisin niinkin menneisyydestä kuin sieltä varsa-ajoilta, kun oli sinne kaivoon pudonnut??

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kiva, että löysit meidät.

    Todennäköistä on, että vaiva juontaa juurensa tuohon kaivoepisodiin. Konsultoimamme lääkärit ovat kuitenkin sitä mieltä, että Vipsulle on täytynyt tapahtua myös myöhemmin, melko hiljattain (viimeisen parin vuoden aikana) jotakin, sillä vamma on niin merkittävä ja vaurio suuri.

    On kuitenkin oletettavaa, että kaivoon putoaminen on heikentänyt tuon sittemmin vaurioituneen seudun ja näin myötävaikuttanut asiaan huomattavastikin.

    Eikä unohdeta sitä, että rasitus tuo kivun esiin. Vipsuhan oli oloneuvoksena ennen meille tuloaan, joten vamma on saattanut olla jo olemassa, mutta sen luonnollinen paraneminen keskeytyi ja kipu tuli esiin, kun Vipsu alkoi taas treenata.

    VastaaPoista