Tänään on tuntunut vaihteeksi siltä, että on tullut haukattua liian suuri pala kakkua - tai väärää kakkua. Aamupäivä sujui ahdistuessa tulevasta leikkauksesta. Muutto - se ei valmistu ikinä ja kaiken kruununa Vipsu. Tamma parhaassa iässä ja parhaassa mielentilassa. Ihan totta juu.
Ongelmana on koko ajan ollut liian vähä tekeminen. Koska Vipsu ei voi juosta eikä hypätä, näitä aktiviteetteja on ollut entistä vaikeampi keksiä. Tilanne on pysynyt jotensakin käsissä, kun Vipsu on saanut touhuta tarhakaverien kanssa. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa Vipsu on tarhassa yksin eikä virtaa tunnu kuluvan.
Aika, se on kortilla. Muutto, koirat ja Jennyn työ - ne vievät siivunsa, eikä mikään tule valmiiksi. Kohta aikaa on, kun Jennyllä alkaa leikkausta seuraava sairasloma, mutta mitä iloa Jennystä keppeinensä hevoselle on? Ei mitään. Tämän päivän kokemukset patoutuneesta energiasta nostattavat karvat kauhusta pystyyn.
Jenny oli suunnitellut päivän treenin tarkasti. Ajatus oli, että Jenny ratsastaa. Kentälle oli tarkoitus tehdä erilaisia kokoelmia puomeista - pujottelua ja ravipuomeja. Vipsu muutti Jennyn mielen melko pian. Kun talliin päästiin alkoi vispaaminen. Hevonen ei seissyt kahta sekuntia paikallaan. Suitset oli todella vaikea saada Vipsun päähän. Yhtäkkiä olimme tilanteessa, jossa jouduimme harjoittelemaan rauhoittumista karsinassa sekä rauhallista ja hallittua ulostautumista karsinasta.
Kun lopulta olimme rauhoittuneet tallin käytävällä ja lähdössä ulos, 'ravuriori' Vipsun sisällä heräsi. Sieraimet puhalsivat, hampaat korskuivat ja jalka nousi. Jenny tiesi tehneensä oikean päätöksen, kun jätti satulan pois. Muutaman perusmaastakäsittelyharjoituksen jälkeen (peruutus, etuosakäännös ja juoksutus) Jenny päästi Vipsun irti huolehtien koko ajan, ettei Vipsu jää seisoskelemaan. Samalla Jenny kasasi kentän laitaan kavaletin, johon oli johde oikeassa kierroksessa. Melkoinen viristyshän se oli ja Jenny ajattelikin, että käydäänpä Vipsun kanssa tutustumassa siihen ensin. Vipsu oli eri mieltä. Vipsun mielestä tällaiset viritykset ja estepuomit ovat olemassa vain yhtä tarkoitusta - hyppäämistä - varten.
Vipsu pomppasi paikaltaan johdepuomin yli. Pyörähti ja loikkasi kavaletin yli ampaisten laukkaan. Puomit levisivät sikin sokin kentän pintaan. Edelleen Vipsu oli sitä mieltä, että puomit ovat hyppäämistä varten ja näin ollen se laukkasi levinnyttä viritelmää kohti, loikaten komeasti koko hoidon yli. Vielä hieman lisää vauhtia ja uusiksi. Jenny yritti ohjata Vipsua pienemälle ympyrälle rauhoittumaan. Pian Vipsu hidastikin. Jenny pysäytti Vipun parin metrin päähän levinneestä virityksestä nostaakseen puomit takaisin paikoilleen. Selän takana Visu kuitenkin jo ampaisi täyteen laukkaan, vasemmassa kierroksessa ja kuinka ollakkaan tähtäimessä yhä levinneessä tilassa oleva puomikasa. Kerran Vipsu ylitti kasan hypäten sivulle. Ketteräkin se on, kun sille päälle sattuu.
Vipsu oli koko hyppyepisodin ajan liinassa. Jenny ei kuitenkaan halunnut kieltää Vipsua hyppäämästä. Energia oli saatava purettua ja Vipsu tuskin olisi vapaaehtoisesti hypännyt omia aikojaan, jos loikkimisesta olisi sille kipua aiheutunut. Jälkiseuraamukset onkin sitten toinen juttu.
Jenny päästi Vipsun irti saadakseen puomit taas ojennukseen. Tämän jälkeen hyppääminen ei enää sujunut. Tai siis ajatushan oli ravata tuo yksi ja ainoa kavaletti. Mutta Vipsu juoksikin nyt ohi. Kaksi ohitusta menee Jennyn piikkiin. Kolmas oli mikälie. Kun yksi hyvä hyppy saatiin alle ja Vipsu malttoi ravata rennosti sen jälkeen, oli aika lopettaa. Kävelimme radan vielä ympäri, se sujui pomppimatta.
Palkinnoksi Vipsu pääsi tarhaan. Illalla otetaan uusiksi, ainakin jossain määrin.
-J
Ps. Kannattaa pitää suunsa kiinni. Vaikka olisi rehellinen, hevospiireissä saa valehtelijan leiman otsaansa herkästi. Niin, eikä kannata kuvitella olevansa hevosihminen tai tietävänsä mitään, koska kaikki ne muut, jotka tarinoitansa muuttavat, tietävät paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja