Olimme sopineet treffit tallille hieman kokeneemman ajajan kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään - viime hetken peruutus. Se ei ollut yllätys. Kun hevonen kerran pinkaisee täyteen vauhtiin, kukaan ei halua enää kokeilla. Surullisinta kuitenkin on, että kaikki eivät edes vastaa tiedusteluihin. Jos sinulla on ongelma, älä odota, että apua on tarjolla edes rahaa vastaan. Meidän oli, ja kuten kulunut viikko osoitti - on, tultava toimeen keskenämme. Ja niin Vipsun vanha valmennustiimi oli alkuperäiskokoonpanossa taas kasassa: Tytti, Jenny ja Ville.
Suunnitelma oli yksinkertainen. Jenny ratsastaa Vipsun, pahimmat pomput pompitaan kentällä. Vipsu valjastetaan kärryjen eteen heti ratsastuksen jälkeen ja Tytti sekä Ville toimivat taluttajina. Vipsulla on kuolaimena LG ja varmistimena harjoitusriimu, jonka turpalenkeistä taluttajat ovat yhteydessä riimujensa välityksellä. Tässä kohtaa saimme ilahduttavan bonuksen, Satun. Tallin kokenut valjakkoihminen lähti kärryille. Suunnitelmaa hiottiin siten, että Ville hyppäsi Satun kanssa kärryille, Jennyn ja Tytin sotkiessa hevosen molemmin puolin. Kaikki varautuivat pahimpaan vaikka ratsastus meni hienosti. Vipsu oli herkkä ja maltikas.
 |
| Vipsu ja releet: LG - kuolaimeton kuolain ja harjoitusriimu |
Olipas outoa. Vipsulla ei ollut kiire mihinkään. Siinä se käyskenteli kohtuullista vauhtia ja katseli maisemia. Ärsyttävää. Satunkin teki mieli pyytää vähän ravia. Välillä pysähdyttiin ja välillä vaihdettiin Jenny kärryille Satun kaveriksi. Pysähdykset ja säädöt sujuivat erinomaisesti.
Hyvähän se on, että hevonen on parhaassa mahdollisessa mielentilassa ja kaikki sujuu hyvin. Samalla tuntui lievästi idiootilta, kun katseli kaikkea sitä paniikkivarustelua ja muisteli kaikkia niitä epätoivoisia puheluita jos vaikka mille kuskeille. Silti, tärkeintä oli saada Vipsulle hyvä fiilis ja hyvä kokemus.
Ehkä mieli varustelutason tarpeellisuudesta muuttuu huomenna, kun kokoonpanossa on vain yksi taluttaja, yksi kuski ja olemattomasti kokemusta. No, se nähdään sitten. Nyt olemme kuitenkin treenanneet pohjalle hieman enemmän. Muutamana iltana olemme käyskennelleet kentällä ohjasajossa (ajovarustus ilman kärryä). Henkisenä tukena on ollut liina. Eilen harjoitus tehtiin ilman. Harjoitus sujui ensiluokkaisesti. Jenny juoksutti Vipsua ohjissa ympyrällä ja välillä mentiin pyrähdyksiä myös suoralla. Jenny sotki perässä parhaansa mukaan, mutta jarrut eivät olleet ihan terässä. Uskollinen Vipsu pysähtyi kuitenkin joka kerta juurikin sillä hetkellä, kun Jenny oli lentämässä naamalleen rapaan. Kiusoittelua kenties, tai sitten joku kumma johtajuus jupakka. Mutta ilkeä Vipsu ei ole!
-J
Ei kommentteja