Ei naurata enää ei. Ei sen puoleen ole paljon naurattanut pariin viikkoon. Mutta nyt paitsi vitsit, myös keinot ovat kortilla ja kortti on kateissa. Kun tekee kaikkensa eikä sekään riitä niin mitä jää?
Vipsun haavaumat tulehtuivat. Yhdessä yössä. Kaikesta puunaamisesta ja hoitamisesta huolimatta. Nostin kädet pystyyn ja totesin, etten pysty tähän enää. Sanokoon ja ajatelkoon, kuka mitä tahansa, hevonen muuttaa klinikalle. No ei hevonen sinne muuttanut, mutta vietiin kuitenkin. Tilanne ei kenties olisi edellyttänyt reissua päivystävään hevossairaalaan sunnuntaina ja yötä vasten, mutta..
Klinikalla ei ollut kummempaa ruuhkaa, joten saatiin hevonen nopeasti tutkittua, allerginen reaktio ja tulehdus todettua. Hevonen oli sen verran tuskainen, että päätimme kokeilla, riskeistä huolimatta, kortisoni hoitoa. Minimimäärä ja suoraan suoneen. Sitten toivotaan parasta ja hoidetaan pinnallisesti. Jos pinnallinen kotihoito ei tuota tulosta, joudutaan hevoselle tuuttaamaan antibioottikuuri ja lopulta lisää kortisonia.
Syvää häpeää tässä kohtaa tuotti toistuvasti keskelle yötä venyvä aikataulumme. Tallihan sulkeutuu jo iltakahdeksalta. Ei ole eka kerta, kun me hääritään nurkissa puolen yön molemmin puolin. Edelliskerralla jätimme lainatrailerin turvallisen matkan päähän ja hiivimme talliin. Tällä kertaa ajelimme piha-alueella vaihde vapaalla ja ilman valoja.
Paitsi että auto oli valoton, niin oli myös allekirjoittaneen pää. Sunnuntai vedettiin aamusta iltaan hirveä vauhti päällä. Päivä päätettiin tallilla, yön pimeydessä, mättämällä paskaa trailerista ilman asianmukaisia apuvälineitä. Siinä kohtaa saattoi väsyttää. Palautimme lainatrailerin paikalleen, ties missä kunnossa, koska kaatosateessa ja yön pimeydessä ei hämäräsokea nähnyt mitään.
Suurta lohtua tarjosi tajuta puoli yhdeltä yöllä, ettei päivä ollutkaan vielä ohi. Väsynyt, nälkäinen ja läpimärkä lähti vielä Villa Viban rakennustyömaalle siivoamaan. Aamulla työmiehet saapuivat lattiaa valamaan siinä määrin aikaisin, ettei vaihtoehtoja juurikaan jäänyt. Siinä siirtymämatkalla mietin, miten hienoa olisi saada sairaslomaa aina, kun hevonen sairastuu - vähän niinkuin lapsienkin kanssa. Koska minulla ei ole lapsia, olisi oikeus ja kohtuus, että lähimmästä korvikkeesta seuraisi vastaavanlainen vapautus.
Maanantaina koomailin työpäivän läpi ilman varmoja muistikuvia siitä, että edes eksyin paikalle. Päikkäreiden sijaan pesin ja puunasin karvakorvan haavaumat saatujen ohjeiden mukaan:
1. Huuhtele hoidettava alue vedellä.
2. Vaahdota ja pese Triscrub-shampoolla
3. Anna vaikuttaa 10 minuuttia. Huuhtele.
4. Kuivaa alue huolellisesti.
5. Levitä alueelle reilu kerros Celestoderm-voidetta.
Tiistai oli merkittävä päivä. Kävin seisoen suihkussa ensimmäisen kerran sitten 4.11.2012. Se on iso juttu ja kenties liikaa informaatiota. Kerron sen silti. Olen saanut kantapään kautta oppia, mitä tarkoittaa "älä arvioi kirjaa kannen perusteella", monessakin suhteessa. Tässä kohtaa se on viittaus itseeni ja vammaani. Sitä myöten, kun kävelyni on parantunut, vammaleima on haihtunut. Jopa niin, että välillä tuntuu kuin kaipaisin sitä turvakseni takaisin.
Nyt aion kuitenkin iloita siitä, että suihkujakkara on kohta historiaa! Ainakin parempina päivinä.
- J
Toivottavasti se voide nyt alkaisi tehota. Vielä kun keksisi mikä ihme tuon laukaisi! :O Jännästi on mahavyön kohdalla. Ei sitten mikään varusteiden puhdistusaine tai valjasrasva? Voi kun nämä heposet osaisivat itse kertoa...
VastaaPoistaKyllä olen itsekin riemunnut siitä että saa seisaalleen käydä suihkussa eikä tarvitse ketään auttamaan! :D Liukastumispelkoa en ole saanut kitettyä itseltä... Ihan sama onko sisällä vai ulkona, aina pelottaa että liukastun ja polvi muljahtaa taas paikoiltaan. Prkl.
Edelleen pistetään rahat kiinni kauralle, koska laidunkaveri kuitenkin kauraa söi ja oireet osui kuin silmä päähän.
PoistaAluksi ajattelinkin, että kyseessä olisi hiertymä tms, koska niin mukailee vyön aluetta. Tosin ei olla päästy ensimmäisen haavauman jälkeen vöitä käyttämään ja silti leviää ikäänkuin vyön mukaisesti. Saattoihan vyö silti ärsyttää jo heikoilla käyvän kohdan rikki, koska kutinoita on kyljissä kauttaaltaan...Ja vipsuhan on pahasti allerginen pyretriinille..ötökkämyrkyissä sitä on, mutta en tiedä, olisiko valjasrasvoissa tms. Tässähän on myös se kiva puoli, että mitään vyötä tuohon ei laiteta ennenkuin on parantunut ja rupeaa olemaan hevosen energian kulutuskeinot kortilla..
Tiedän niin tuon liukastumistunteen =/ Ja sen, että joku osuu jalkaan tai jalka jää kiinni johonkin. En voi esim ratsastaa urilla aidan lähellä, koska sekoan paniikista..Ja ahtaissa ihmisjoukoissa olen ihan varma, että joku "potkaisee" ohi mennessään. Hermovamman takia minulle riittää polven sijoiltaan menoon kosketus isovarpaan sisäreunaan..siksi se onkin aina paikallaan ollessa piilossa toisen jalan alla =D
Niin ja voide on auttanut =) Nyt menee nämä päivitykset vähän jälkijunassa vaan..tämänkin olin jo kirjoittanut, mutta en näköjään julkaissut o.O Pistetään peliväsymyksen piikkiin!
PoistaJee, hyvä että on auttanut. Vipsun kaura-allergia tuntuu melkein ihmisten pähkinäallergian veroiselta, pieni hitunen riittää?
PoistaKyllä. Ei tarvi kuin pari jyvää, muutama laitumeen huulesta pudonnut ja itänyt siemen tai kaurankuorijauhoa rehussa ja se on menoa. Ihmettelen, että hevonen on ylipäätään hengissä.
PoistaNyt kuitenkin vaikea siitepölykevät on pahentanut yleisvointia, mikä on omiaan pahentamaan tilannetta.
Hyvä, jos voiteet ovat auttaneet, ovat kovin kivuliaan ja ikävän näköiset haavaumat.
VastaaPoistaEi saisi nauraa, mutta pakosti tuli hieman hymy huulille, kun luin tuosta pimeässä tallin pihassa puuhailusta. En sen takia, että siinä mitään hauskaa olisi, varsinkaan kun syy on ollut klinikkareissu, mutta tuli vaan mieleen, että yleensä silloin, kun oikeasti yrittää toimia hiljaa ja pimeässä, pitääkin puolta kovempaa meteliä kuin normaalisti toimiessa, koska ei yksinkertaisesti näe mitään. :)
Veikkaanpa, että ihan turhaan pimeässä hiippailette, uskoisin, että kaikilla riittää ymmärrys toimiin, vaikka kuinka olisi talli mennyt kiinni.
Haavaumat oli tosi kivuliaat tuossa kohtaa =/
PoistaKyllä se itseäkin nauratti. Sitten itketti, kun talon koira päätti hälyttää. Ja näytti vähintään epäilyttävältä jossei jopa rikolliselta ulkopuolisen silmin - siis jos esim. naapuri olisi herännyt ja nähnyt =D
Voi teitä, toivottavasti lääkkeet nyt tehoavat!
VastaaPoistaKomppaan Anua, kyllä luulisi tallin pitäjältä ja ylipäätään jokaisenta hevosten kanssa toimivalta löytyvän ymmärrystä yöpuuhailujen suhteen. Eihän näiden elikoiden kanssa millään voi aina toimia minkään virastoaikojen mukaan, sen verran yllätyksellistä porukkaa ovat.
Toivotaan! Paremmalta näyttää jo.
PoistaOnneksi sitä ymmärrystä löytyykin. On ihan mahtava porukka tuo tallia pyörittävä perhe. Mutta kyllä se hävettää, kun toiset yrittää nukkua ja nämä kolisee nurkissa. Kerta toisensa jälkeen =) Ja varsinkin, kun tämä reissu ei ollut mitenkään hevosen kannalta välttämätön tehdä sunnuntaiyötä vasten.