310 vuorokautta

Tyttö ja poika tapaa ja ihastuu. Rohkeampi pyytää toista kahville. Kupin takaa kurkitaan ujosti ja puhutaan niitä näitä. Pari vakiintuu ja huolehtii toisistaan. "Tulehan kahville."

Sellaista se on elämä Vipsulla Voikon karsinanaapurinsa kanssa. Voikko seisoo kuppinsa tuntumassa ja hörähtää. Sitten se siemaisee kupista. Vipsu tulee ujosti viereen, hörppää omasta kupistaan. Siinä ne katselevat toisiaan, juovat vuorotellen, hörppien. Välillä toinen jää katsomaan toista ja toinen juo pitkän siemauksen.

Vaikka Vipsu ei voi sietää muita hevosia, eikä aina karsinanaapuriaankaan, on näiden kahden välillä kuitenkin jotain. Toisinaan tuntuu, että vanhalta sielulta vaikuttava Voikko muistuttaa Vipsua juomisen tärkeydestä. Vipsu on huono juomaan.



Siinä, missä tällaiset yhteenkuuluvuuden ja ystävyyden ensi askeleet ovat iloisia pieniä onnen hippusia, jossain taustalla on aina harmia. Vipsun kinner, se ei ole kunnossa. En osaa selittää, mikä kintereen liikkeessä on vinossa, mutta on vinossa. Koska Vipsu on poksahtamaisillaan, ei tarkempi tutkiminen ole nyt kovinkaan järkevää. Kenties kuitenkinkohta välttämätöntä.

Diagnoosit vilisee silmissä ja pelko tuntuu puristuksena rinnassa. Toivo on hiipuvaa sorttia, mutta se yrittää lohduttaa tilanteen olevan kenties ohimenevää sorttia. Usko ja toivo, tässä elämässä aina niin kovin vastakkaisilla puolilla.

Paitsi kintereen myös aurinkoisen asenteen vuoksi liikutus on ollut olematonta tai todella kevyttä. Kärryjen edessä kaakki on mielellään, mutta unohtaa, että voi, ja on toivottavaa, vain kävellä. Ratsastaminen alkaa tuntua mahdottomalta ajatukselta. Viimeisin kokeilu johti totaaliiseen kieltäytymiseen, joka johti talutettuna tallusteluun. Matkalla ilme piristyi ja suunta oli kaikilla sama. Puolessa välissä huomattiin, että hei, kaverit menee toiseen suuntaan. Seurasi totaalinen sekoaminen. Loikkia ja nopeita käännöksiä. Ratsastaja pysyi kyydissä, mutta sai maneesissa lennätyksen seinälle. Kirjaimellisesti.





Sittemmin ollaan kokeiltu taluttelureissuja. Lopputulos on aina kaaos. Energia, sitä Vipsulla tuntuu taas pakkautuvan. Asiaa ei auta Mamyn akuutti influenssa. Kuin kohtalon oikkuna.

Minä, joka en sairasta koskaan. Minä, jolle ei nouse kuume koskaan. Niin kipeä, etten pariin päivään tiennyt, onko päivä vai yö. Influenssa on ihan kunnioitettava vastus, mutta pahempiakin on koettu ja eittämättä vielä edessä päin. Rokote, se jää ottamatta jatkossakin. Kenties tämän sanottuani, maailmankaikkeus heittää seuraavan haasteen ja se vie hengen. Don't say why me? Say try me! Kenties välillä on ihan tervettä kolauttaa itsensä katolta alas.

Vipsulla ja varsalla on onneksi kaikki keskimäärin hyvin. Kintereestä huolimatta. 310 päivää tuli täyteen pääsiäisenä. Vipsu on sen kunniaksi alkanut kaivaa tarhaansa pieniä rotkoja. Yhden portille ja pari muuta muihin nurkkiin. Kuravesi maistuu rotkonpohjalta paljon paremmalta kuin mikään mehu mistään kupista tarjoiltuna, kylmänä tai lämpimänä. Rotkon pohjalta saattaa löytyä myös oi niin maukkaita juuria. Kohta on vatsan täytteenä muutakin kuin miniatyyri.

- J


8 kommenttia

  1. Toivottavasti jalkavaivoille aikanaan löytyy syy, mikä on hoidettavissa. Voihan olla, että nyt keventynyt liikkuminen paljastaa vaivaa, mikä on periaatteessa ollut koko ajan, mutta oireettomana säännöllisellä liikutuksella?
    Tsemppiä lopputiineyteen, toivottavasti tässä pysyy itse kukin terveenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onhan sekin mahdollista. Toisaalta Vipsu on ollut "saikulla" aikaisemminkin muttei koskaan näin pitkään.

      Poista
  2. Onpas Vipsukin jo valtava :) Toivotaan, että jalassa ei vakavampaa, meillä mamma ontuu myös, mutta satunnaisesti (lähinnä aamuisin, kun ottaa karsinasta ulos). Aika painolasti niiden roipeloiden päällä on... siinä on nivelet kovilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy toivoa, että on tosiaan "vaan" painolastiongelmaa. Yleensä sanotaan, että kamera lisää kiloja, mutta näissä kuvissa Vipsu näyttää jopa solakalta =D

      Poista
  3. Veikkauskerhoon liityn, voihan se olla että joku vanhempi pieni vaiva oireilee nyt kun massaa onkin enemmän jaloilla? Mutta niin, ei se arpominen lohduta. Voisihan sen toki kotona ultrata sen kintereen jo nyt jos jollain lekurilla olisi vehkeet ja taito? :) Ainakin pehnytkudosvauriot näkisi siitä. Siinä ei siis tunnu turvotusta vaan liikerata on vain kummallinen? Miksei hevoset voisi vaan sanoa mikä milloinkin vaivaa. Olisi paljon helpompi elämä. Mutta ihana pallukka on kyllä Vibakin jo! Huippua kun niina monella lempibloggaajallani on vauvoja tulossa tänä keväänä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan sitä pientä vaivaa! Olen yrittänyt houkutella yhtä "gurua" kotitallille, mutten tiedä mitä ihmettä sille pitäisi tarjota, että hän saisi aikaiseksi matkustaa meille ='D

      Tosiaan jalka on kaikin puolin normaali ulospäin. Vaiva näkyy vain liikkeessä ikäänkuin muljuamisena. Mutta sekään ei oikein kunnolla kuvaa tilannetta. Täytyypä yrittää ottaa video..

      Poista
  4. Onpa Vipsu tosiaan huikean kokoinen jo! Ei se ihme, että vähän jalka vaivaa, kun on noin paljon ylimääräistä painoa. Mutta ihanaa, että Vipsulla on poikaystävä. :D

    Ja influenssa, se vasta on hirveä tauti. Pari kertaa olen aikuisiällä sen sairastanut enkä ole koskaan ollut niin kipeä kuin silloin. Pelkkä kyljen kääntäminen sängyssä tuntui niin raskaalta, että sitä varten piti kerätä kaikki tahdonvoima. Minä olen yleensä kipeänä kerran vuodessa, mutta nyt olen ollut ihan yhtenään: jouluna, loppiaisena ja nyt pääsiäisenä iski joku megaflunssa, jonka takia en varmaan mene töihin koko viikkona.

    VastaaPoista