Taistelu elämästä


Oliko se lasten kielloista huolimatta syöttämät herkut, luomuastutuksesta iskenyt stressireaktio, matolääke, uusi erä heinää, sekoitus kaikkia tai ei mitään edellisistä, se jää arvailtavaksi.

Vastoinkäymisten kohdatessa sitä aina ajattelee, että maailma loppuu siihen paikkaan ja kylläpäs tämä oli rankin kokemus ikinä. Mutta ei, me ei edes tiedetty, mitä on rankka, ennen perjantaita.

Päivän piti täyttyä auringosta, astutuksesta ja tallitalkoista, mutta se täyttyikin taistelusta Ilpon elämästä. Varhain aamulla havahduin Vipsun täysiin nisiin. Ilpo jaksoi vielä kävellä, mutta aavistin jonkin olevan vinossa.

Parissa tunnissa Ilpon tila huononi merkittävästi. Tehokkaasta ja nopeasta ensiavusta huolimatta, se ei enää meinannut pysyä tolpillaan. Puolilta päivin olimme jo varmoja, että taistelu on hävitty. Seurasin vieressä, kun lääkäri kädet täristen teki kaikkensa, Ilpoa piti tässä kohtaa pystyssä puolen kymmentä ihmistä. Minä itkin ja lypsin äitiä. Elämä, se hiipui pienen hevosen silmistä.

Vipsu ei ole koskaan ollut niin rauhallinen kuin se nyt oli. Se pysyi suosiolla etäällä ja tuijotti tilannetta epäuskoisena. Toisaalta tuntui, että se oli jo jättänyt hyvästinsä, toisaalta tuntui, että se tiesi meidän yrittävän parhaamme.

Saamme olla kiitollisia siitä ihmeestä, että varsa virkosi saatuaan suonen sisäisen nesteytyksen. Se oli edelleen kivulias, mutta pystyi seisomaan ja kävelemään itse. Pian se alkoi hakeutua emän nisälle ja juoda. Kahden aikaan tulppa irtosi ja lapsi kakkasi strutsin munaa muistuttavan kivikovan tuotoksen.

Tämän jälkeen sen olo lähti kohenemaan silmissä, joskaan vielä lauantainakaan se ei ollut oma itsensä ja pissaamisen kanssa saatiin tehdä töitä. Viikonloppu täyttyi kävelylenkeistä ja melassivesiämpäreistä.

- J

Ps. Hienotunteisuussyistä en lähde tämän tarkemmin kuvaamaan tilannetta enkä sen kulkua blogissani.


16 kommenttia

  1. Voi kauhistus mikä tilanne :( jaksamista sinne, ja hurjasti tsemppiä pienelle toipilaalle!

    VastaaPoista
  2. Hui apua! Kyllä teitä nyt hankaluudet seuraa :( Itku tulee täällä ruudun takanakin.

    Oli tapahtuneen syy mikä tahansa, niin mielestäni pääasia on se, että pikku-Ilpo selvisi. Ei ole kyllä silläkään varsalla mennyt nämä elämän ensimmäiset kuukaudet niin kuin Strömsössä. Ehkä siitä sitten vastoinkäymisten myötä tulee astetta sisukkaampi aikuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tulee. Onhan Ilpo melkoinen tulisielu.

      Poista
  3. Voi itku, aina jotain! Onko mitään tietoa siitä, mikä voi aiheuttaa moista? Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa ne perusjutut, ruokinta- ja liikuntamuutokset. Kumpiakaan meillä ei ole ollut, ellei lasketa niitä randomherkkuja, joita lapset varsalle syöttävät ja sitä, että kuivaheinäerä juuri vaihtui. Toisaalta varsa on voinut löytää itsenäisestikin suuhunsa jotain sinne sopimatonta.

      Luomuastutuksen ajan varsa oli hyvin hermostunut. Kenties se unohti hädissään kakata ja tulppa oli valmis.

      Varsoilla ähkyt ovat kuulemma verrattaen yleisiä, koska varsat ovat kovin herkkiä. En tiedä, onko aiheesta tutkittua tietoa, mutta yhteyksiä tulehduksellisen ähkyn ja vasta-aineettomuuden välillä epäillään. Nämä tosin aiheuttavat käsitykseni mukaan toistuvia ähkyjä...luoja kuinka toivonkaan, että tämä jäi nyt tähän. Meidän ähkymme aiheuttajaa, kun ei varmuudella saatu selvitettyä. Ummetusähky se joka tapauksessa oli.

      Kiitos tsempeistä! Tulevat tarpeeseen!

      Poista
  4. Tsemppiä ja voimia! Toivottavasti Ilpolle ei toista kertaa tollasta satu! Voimia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsempit tulevat nyt todella tarpeeseen <3

      Poista
  5. Onneksi Ilpo selvisi. Taistelujen kautta voittoon on Ilponkin tie käynyt. Voin vain kuvitella, miten vaikea on tilanne ollut eläinlääkärillekin. Mutta terveitä päiviä hepoille ja omistajille huolettomia viikkoja. Nyt on niiden vuoro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Vaikka nyt näyttää tilanne olevan ok, en mitenkään vielä uskalla hengähtää, sen verran pelottava kokemus tämä oli.

      Poista
  6. Hurjasti tsemppejä ja pidetään peukkuja, että tämä oli vain joku ainutkertainen useamman sattumuksen summasta aiheutunut ähky... Voin vain kuvitella miltä tuntui katsoa pienen sairastavan! Pienen Ilpon elämän alku ei ole kyllä ollut ollenkaan helppo, mutta ehkä tulevat vuodet on sitten yhtä auringonpaistetta, kun alun vastoinkäymiset on ohitse!

    VastaaPoista
  7. Meillä kuoli kesällinen varsa toissasyksynä, madotuksen jälkeisenä päivänä ummetusähkyyn. Säännöllisesti madotetulla varsalla olikin massiivinen suolinkaismäärä joka matolääkkeestä lamaantui kerralla ja tukki suolen. EKK:lla todettiin että varsan selviämiseksi ei ollut mitään tehtävissä, suoli oli jo puhjennut ja sisältö valunut vatsaonteloon. Teillä oli todella onni matkassa, oli tukoksen syy mikä hyvänsä. Toivottavasti toipuminen jatkuu hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkyttävää! Mekin pelättiin ehkä kaikkein eniten tätä vaihtoehtoa, vaikka varsa on jo "pitkällä" madotusohjelmassaan. Otan osaa menetyksenne johdosta!

      Poista
  8. Toivottavasti tilanne on nyt hyvä. Heitin sinua haasteella: http://lahtoruutuun.blogspot.fi/2015/08/kuvahaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tykkään näistä! Varsa voi oikein hyvin tällä hetkellä :)

      Poista