Laidunkatos


Se tunne, kun tukehdut sanojen tulvaan saamatta mitään ulos. Se pitää minua kuristeotteessaan, siksi hiljaisuus. Niin paljon kiellettyjä aiheita ja sopimattomia tunteita. Samalla niin vähän sanottavaa.



Vipsu on saanut viettää kirjaimellista mammalomaa. Suunnitelmat Vipsun palaamisesta aktiivisen liikunnan äärelle ovat hautautuneet arjen paineisiin ja pakkoihin. Onneksi äitiys on järkevä päätehtävä, jonka suojassa myös minulla on ollut vara raataa pitemmän tähtäimen yhteisen hyvän eteen.






Yhteinen hyvä on laitumen perustamista ja huoltoa. Se on kentän kunnostusta ja parantelua. Se on heinälogistiikkaa, julkisivun siistimistä, katastrofien hallintaa ja hevosten hoitoa. Se on olosuhteiden kokonaisvaltaista parantamista.




Yritän lohduttautua, että teen päämärätietoisesti lopullista hyvää. Yritän ajatella, että ensi kesänä on aikaa muuhunkin. Samalla suru murtaa hiljaa sisältä päin. Väsymys nujertaa, kivut kaatavat. Elämä on opettanut, ettei omaa aikaa arvokkaampaa ole. Se on tässä ja nyt. Silti olen jälleen antanut sen arvokkaimman pois.




Yksi merkittävin parannus hevosten hyvinvoinnin kannalta ovat laidunkatokset. Ne eivät ehtineet suojaksi kesäsateille eivätkä aivan niille syyskesän shokkihelteille. Kymmenestä katoksesta on valmiina nyt kaksi. Tai oikestaan yksi, joka ulottuu kahdelle eri lohkolle.




Katoksen rakentaminen on suhteellisen helppoa ja tehokkaasti toteutettuna katos on parissa päivässä valmis. Toivoa siis on, että pelto- ja rakennustöiden helpottaessa, näitä saadaan ahkeroitua muutama lisää. Helpottaisi toki, jos vapaapäivätön päivätyö ei sotkisi kuviota.




Vierestä katsojien harmiksi tai kenties kuitenkin allekirjoittaneen iloksi "liian pienet" katokset ovat olleet kovassa käytössä. Yhteispinta-ala katoksilla on 24m2. Takaseinä on vielä tekemättä, mutta avomallikin toimii mukavasti sateensuojana.




Katosten rakentaminen aloitettiin ruuvaamalla ruuvipaalut kivikovaan savipeltoon. Apuna meillä oli, paitsi tervejalkaisia myös modifioitu maapora. Mielestäni tuo polttomoottoritoiminen vekotin olisi ollut erinomainen karuselli tai ihmissinko, mutta huvitukseni ei saanut kannatusta. Tervejalkaiset ilmeisesti halusivat olla a) riskeeraamatta omaa terveyttään b) telomatta allekirjoittanutta enää pahempaan kuntoon.




Taistelu ruuvipaalujen kanssa oli joka tapauksessa toivoton. Ne upposivat kyllä, väkisin, mutteivät riittävän syvälle. Loppu hoitui versioidulla tukkihumalalla ja mitä jäljelle jäi, rälläkällä. Ruuvipaalut valittiin ennen kaikkea kätevyytensa vuoksi. Kätevyys, suhteellinen käsite. Ainakin katoksen siirto onnistuu tarvittaessa kiinteitä perustuksia helpommin.




Kevyt rakenteisessa katoksessa (= ei kiinteitä perustuksia) on myös se hyvä puoli, ettei se vaadi rakennuslupaa ainakaan täällä Päijät-Hämeen haja-asutusalueella. Toimenpidelupa riittää ja sekin vaaditaan Lahden seudulla vain, jos yksittäinen katos on suurempi kuin 15m2 tai katosten yhteispinta-ala ylittää 25m2.

Koska vaiva ja kustannukset ovat kohtuulliset, suosittelen lämpimästi. Nyt pystytetty kahden laitumen katos kustansi sellaisen 800-900 euroa. Iso raha, mutta ei mahdoton. Kokemuksesta viisastuneena osaan seuraavalla kierroksella säästää tietyissä kustannuksissa (mm. kattopellit n.400 euroa), joten kustannukset kohtuullistuvat entisestään.

- J



4 kommenttia

  1. Katosten teko edessä täälläkin, mikälie nimeltään ollut se myrsky, joka edelliset hajoitti. Jos olisin rikas ostaisin siirtotallit tarhojen nurkkaan... Toisaalta tilanne näyttää siltä, että hevosmäärä vähenee radikaalisti ja kaikki mahtuu tuohon pihamökkiin. Mene ja tiedä, kuinka tässä loppujen lopulta käy (todennäköisesti ei ainakaan ole katoksia, on vain pitkälle viedyt suunnitelmat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että meilläkään ne kymmenen haaveiltua katosta eivät realisoidu todellisuudeksi vielä pitkään aikaan jos koskaan..

      Poista
  2. Kiitos tästä kirjoituksesta! Olin juuri ajatellut, että jos Ruusa menee ensi kesänä samalle laitumelle niin haluaisin rakentaa sinne katoksen. Mutta koska maa ei ole omaa niin mieluiten haluaisin sitten sellaisen, jonka voin ottaa lähtiessä mukaani. On siellä nytkin varjoa ja vähän puista sateensuojaa, mutta olisi kiva jos olisi kunnon suoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnon omat suojat ovat nekin korvaamattomia ja luovat tietynlaista satumaista tunnelmaa, mutta katos on aina katos. Joten ymmärrän oikein hyvin. Vinkkinä vielä, että ei kannata hankkia materiaaleja Byggmaxista, jo pelkästään sillä säästää pitkän pennin. Tosiaan pelkkien kattopeltien kohdalla hinnansäästöä tulee useampi sata euroa ja se on paljon se. Viitseliäisyyttä jos on yhtään niin kierrätysmateriaalit vielä parempi :)

      Poista