Nillittäjä nillittää


Paskan jauhamisen ABC:n siivittämänä lähdin miettimään paskan jauhamisen sisarsairauden, kiukuttelun, syvintä olemusta. Kiukuttelun, josta tuntuu tulleen maailman tapa olla ja kommunikoida. Kiukuttelun, jonka vuoksi HT-netti on menettänyt kaiken uskottavuutensa edes etäisesti järkevänä keskustelufoorumina. Sama toistuu monella muullakin foorumilla, oli aihe mikä tahansa. 

Oli aihe mikä tahansa, vika on tallinpitäjän, suvakkinaisten tai aura-/hiekottaja-/tiesuolaajamiesten. Sama toistuu kaupan kassalla ja missä tahansa, missä ihminen kohtaa toisen. Ohikiitävä hetki riittää. Aina ei tarvi edes kohdata, kunhan voi kuvitella toisesta jotain, se riittää.

Tallimaailmassa kiukuttelija vaikuttaisi olevan joko hevostaan täysihoitotallissa pitävä "kaikki kuuluu hintaan"-asiakas tai täysihoitotallia pitävä "itseppähän on uransa valinnut"-yrittäjä. Yrittäjä voi kuulua myös ryhmään "armollisuudessani katselen teitä tontillani". Usein onkin juuri näin ja se on vain tuo edellä mainittu asiakas, joka kutsuu yrittäjää uransa valinneeksi ääliöksi. Toisinaan yrittäjä hokee tuota kaiketi myös itselleen.

Hieman vähemmän näitä "kaikki kuuluu hintaan"-asiakkaita löytyy puolihoitotalleilta tai talleilta, joissa hommat hoidetaan omatoimisesti kimpassa. Mutta vain hieman. Näissä paikoissa asiakas vaikuttaisi monesti olevan tyyppiä "ei minulla ole aikaa". Se on jännä yhtälö, että viedään hevonen talliin, jossa oma työpanos on tärkeä ja vedotaan sitten ajan puutteeseen. Vähän fiksumpi kiireinen vie hevosensa talliin, jossa joku muu tekee kaiken, koska kuuluhan se nyt ainakin hintaan.

Eniten ihmetyttää se kiukutteleva ryhmä, joka valittaa tallin oloja vähintään eläisuojelullisesti kyseenalaisiksi, mutta ei kuitenkaan vaihda tallia. Tälle kyseenalaiselle ihmisryhmälle on vaikea keksiä sopivaa nimeä. Muutoinkin tulee välillä ihmeteltyä, että mitä loputtomalla nillityksellä ajatellaan saavutettavan?

"Kun me kaikki nyt täällä foorumilla huudellaan niin kyllä se tallinpitäjä taipuu." Sama harhainen kuvitelma voidaan kuulla joidenkin tallien käytävillä. Kuvitellaan, että loputtomalla valittamisella saadaan aikaiseksi jotain muutakin kuin kengänkuvio omaan takapuoleen.

Tuttavapiiristä tiedän yhden jos toisenkin valitettavan esimerkin siitä, kun tallilaisista yksi saa pienen porukan sekoamaan. Kaikki on yhtäkkiä huonosti, uhkauksia ja vaatimuksia aletaan esittää. Sitten siinä käykin niin, että se ei ollutkaan tallinpitäjä joka taipui, vaan ne oli asiakkaat, jotka saivat lähteä. Aika monessa tallissa on enää vaan ne omat hevoset tai ei hevosia ollenkaan. En ihmettele sitäkään.

Loputon valittaminen, se harvoin johtaa mihinkään muuhun kuin omaan pahaan oloon, josta se kaiketi myös kumpuaa, joten mitä jos oltaisiin hiljaa, kaikki. Kun ei ole hyvä olla, kannattaa siirtyä asiassa kuin asiassa eteenpäin. Älä tyydy vähempään, kuten Kia Herold blogissaan kirjoitti. Olit kumpi tahansa osapuoli.

Se, että jossakin ei ole hyvä olla, ei tarkoita, että vika on siinä vastapuolessakaan. Aina tarpeet ja tarjonta eivät kohtaa. Jossain tilanteissa kannattaa antaa rakentavaa palautetta, toisissa tiedustella mahdollisuuksia muutoksiin hyvässä hengessä. Kielteinen vastauskin on hyväksyttävä.

Kaikenkaikkiaan vastakkainasettelu ja syyllistäminen, itsensä tai muiden, on valtavaa energiahukkaa.
(Edellä mainittu löytyy myös Kian blogin kommenttiosiosta. Lainatabletti ei entanut kirjoittaa kommenttia omalla tunnuksella, joten anoilin vasten tahtoisesti.)

Tämä tarkastelu tehtiin lähinnä ratsutallien ja semisekatallien katsontakannalta Hooteenetin äkkisilmäisellä otannalla, Kian tekstistä inspiroituneena ja lopulta elävästä elämästä provosoitumalla. Onneksi on ravitallit. Omasta tallista en ole ihan varma, koska olen kaiketi omalla tavallani omanlaiseni.


- J

6 kommenttia

  1. Totta. Oma talli omassa pihassa vain omilla hevosilla on tähän saakka ollut stressittömin vaihtoehto. >.< Someday. Punainen tupa ja lauma karvapallukoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla. Vaikka eipä tuokaan täysin vapaaksi arvostelulta tee.

      Joskus on hyvä olla nobody. Silloin välttyy varmasti enimmältä loanheitolta. Vaikka olen toki osani saanut minäkin. Se ei kaikille käy, että talli valitsee asiakkaat eikä toisinpäin. Siitä on sitten hyvä hermostua. Noin yhtenä esimerkkinä :)

      Poista
  2. Ihan totta puhut! Itselläni on kokemusta niin puolihoitotallista suht vaatimattomilla puitteilla, ja nykyisestä maneesitallista joka on remontoitu kokonaan muutama vuosi sitten, ja jossa on mahdollisuus täysihoitoon (silti säästän mielummin yhden valmennuksen hinnan kuussa siivoamalla hevoseni karsinan ihan itse). On tämä hevosmaailma niin kiva kun löytyy talleja jokaiseen tarpeeseen ja elämäntilanteeseen. :) Jännitin muuttoa tuonne isolle tallille kun olin niin tottunut puuhaamaan itsekseni pikkutalleilla. Hyvin on kuitenkin mennyt, ja porukka siellä on ihan loistavaa niinkuin oli tiedossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Juuri näin! Positiivisella asenteella :) Jokaiselle jotakin.

      Poista
  3. Olen miettinyt kyllä samaa. Ja olen myös miettinyt sitä, miksi jotkut ihmiset ovat niin haluttomia tekemään yhtään mitään oman eläimensä eteen. Esimerkki: hevosen vesiastia on mennyt tyhjäksi. Täyttääkö astia vai mennä ht.netiin valittamaan, että tallinpitäjä ei edes vettä anna hevosille? Yllättävän monen valinta on jälkimmäinen...

    Minä en alatisairaine poneineni ole varmaankaan mikään unelma-asiakas, mutta jos tulee jotain erityistarpeita niin ensisijaisesti teen aina itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Olen varmasti ollut loputtomien maailmanloppujeni kanssa aika raskas kestää, vaikka olen pitänyt huolen, etten ole pyytänyt enkä vaatinut.

      Erityistarpeet on aina hoidettu ja kustannettu itse. Jos ollaan rikottu jotain, ollaan korjattu/maksettu tai ainakin tarjouduttu korjaamaan/maksamaan ennenkuin on kenenkään tarvinut asiaa suuremmin puheeksi ottaa.

      Toki joskus voi tulla sen verran paksu seinä vastaan, ettei kaikkeen itse pysty (kuten minulla tuli), mutta silloinkin pyrin järjestämään asiat niin, ettei tallin puolesta tarvinut/olisi tarvinut venyä. Ja mikä on kellekin seinä. Toisille se on leffailta, minulle sen täytyy olla jo vähän enemmän.

      Ollaan me M vaan varsin verrattomia kaikessa kauheudessamme kuitenkin ;)

      Poista