Laidunpaisumus


Jokakesäinen kesto-ongelma on Vipsun vatsan ympärys. Lihava kyllä, mutta nyt ei puhuta siitä. Nyt puhutaan tuosta paisumuksesta, joka liikkeessä lasehtii ja pamahtaa sitten taas.

Ongelmasta, kun hevonen ei valjastuksessa mahdu aisojen väliin, ja lenkin lopuksi meinaa luiskahtaa valjaistaan ulos. Puhutaan siis turvotuksesta. Kaikesta siitä kaasusta, jota onneksi tulee lähes jatkuvana pieruna ulos.

Ihmisille on olemassa lääke nimeltä Cuplaton. Valmisteyhteenveto kertoo sen vähentävän pintajännitystä, jonka seurauksena suolistokaasut sulautuvat yhteen ja kaasun liikkuvuus paranee. Sen kerrotaan helpottavan ilmavaivoja.

Sitä minä nyt mietin, että auttaisikohan tämä hevoselle? Onko hevosille olemassa vastaavaa valmistetta? Onko yrttejä? Koska "lisää liikuntaa" ei ratkaise ongelmaa. Liikunta helpottaa, mutta vain hetkellisesti. Kaikki valmisteet, joita olen hevosille tarkoitukseen löytänyt sisältävät tekstin: Ei kantaville tammoille.

Siitä saadaankin oiva aasinsilta itse asiaan. Meidän piti jo sunnuntai-iltana kurvailla ultraan katsomaan, mikä sitä meidän tammamammaa nyt vaivaa, mutta siihen tuli sitten yksi katkennut puikkoluu ja pistohaavan poikanen.

Eivät onneksi omalla hevosella, mutta sen verran läheltä liippasi, että "edellytti" toimenpiteitä allekirjoittaneelta. Siinä tsembalon tiimellyksessä alkoi Vipsukin jo vilautella alkavan kiiman merkkejä eikä sille ultralle taitaisikaan tarvetta olla.




Katastrofin poikanen aiheutti vähäväkisessä tallissa sen, että hevoset siirtyivät laitumelta talliin ja hiekkatarhojen turviin. Vipsu korkkasi tämän kunniaksi pohjamullat. Siinä meni semmoinen tunti, kun hiekan nuoleminen alkoi ja kaiketi se jatkuu kunnes laidun taas jossain kohtaa kutsuu.

Tästä on kuitenkin se ilo, että laiduntaminen on nyt luontevaa toteuttaa osapäiväisenä, kun vekslailemaan joutuu joka tapauksessa. Jospa se mahakin siitä sitten asettuisi. Haaveillahan saa aina?


- J


2 kommenttia