Kärrykaupoilla

Olipahan taas kärryjen täyteinen viikonloppu. Viime talvena sain vihdoin kauan himoitsemani jarruttomat jarrukärryt. Hankinta, joka ei mennyt ihan satasella putkeen, kuten tuuriini kuuluu.

Myyjän puolesta tehtiin selväksi, ettei ilmajouselle voida antaa takuuta, sillä niissä on ollut paljon vikoja. Olisin silti toivonut, että olisin edes kerran päässyt kokeilemaan ajamista ilmajousella, sillä tuo mokoma järjestelmä petti heti, kun viisikymmen kiloinen ahterini penkkiin istahti.

Kun asiaa sitten ohimennen myyjäliikkeessä manailin, minulle luvattiin hommata uusi ilmajousi. Olin otettu. Sitä jousta vaan ei ole kuulunut aikoihin. Kävin sitä siksi kyselemässä. Ei niitä kuulemma enää ole saatavilla. Koska niissä on vikoja niin ei sellaista enää tilalle anneta, kaasujousen saisin kyllä. Armollista. Vaan, kun minulla sellainen jo on, eikä se valitettavasti viiskytkiloisella vammaisella toimi toivotulla tavalla.

Sitä sai taas selittää sen tuhannennen kerran, miksi ilmajousi, miksi mitäkin ja miksi ei. Asiaa luvattiin vielä selvitellä, mutta alkaa pahasti näyttää siltä, että kärryt menevät kohta vaihtoon. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt ostaa ne Ergo Airit, ehkä.

Toivottavasti Anulla kävi parempi tuuri omilla kärrykaupoilla. Kävi nimittäin niin, että eräs tallilaisemme vaihtoi valjaat pikalukollisiin ja vanhat koppikset jäivät pihaan seisomaan. Kerrankin sytytti. Lauantaina ajelutin kärryt omistajineen testiajoon "Anun tallille".

Meillä oli oikein hauska iltapäivä. Pientä säätöä vaadittiin valjaiden kanssa, koska ollaan ihan ammattilaisia kaikki, mutta päästiin lenkille. Vihru oli ihastuttavan rauhallinen ja järkevä. Jotain ihan muuta kuin oma rakas kaakki, oikeastaan edes silloin, kun se on seesteisellä tuulella.

Elviirasta on kasvanut ihan kirjaimellisesti iso tyttö! Tuntui katkeran suloiselta silitellä Ilpon ikäsiskoa. Mietin ja vertailin näitä kahta, ilman käsitystä siitä, miten iso tai pieni se Ilpo oikeastaan onkaan. Kuvat, kun ei kerro koko totuutta, enkä saamattomuuttani ole muutamaan viikkoon käynyt Ilpoa moikkaamassa. Nytkin Ilpo oli aivan reitin varrella, mutta aikataulu..

Nyt on ihana jännätä Anun kanssa seuraavaa varsasukupolvea, joka syntyy päinvastaisessa järjestyksessä kuin edellinen. Tällä kertaa se onkin Anun varsa, joka muuttaa muualle ja Vipsun varsa, joka jää kotiin kasvamaan. Ehkä. Toivottavasti molemmat tammat kantavat menestyksellä loppuun asti ja synnytykset sujuvat muitta mutkitta.

Ilpo keskittyy olennaiseen © Rina M.