Pelottavan lempeä ujopiimä

Vipsu ei ole ollenkaan oma itsensä. Ja niin minä taas näen kaikki potentiaaliset katastrofit elävinä kuvina silmissäni.

Vipsu ei tule tarhassa aivan yhtä innokkaasti luokse. Ihan joka kerta. Se nukkuu ja nuokkuu lämpimässä kevätauringossa, saattaa vilkaista ja jatkaa sitten uniaan. Jos sen raaskii auringosta poimia talteen, se lähtee lenkille mielellään. 

Karsinassa se odottelee kuitenkin hieman piiloutuen, joskus jopa vain varovasti kurkaten, että ihan tosiko pitää tulla hevostenilmoille täältä. Eilen se ei enää lenkin jälkeen halunnut ulos ollenkaan. Onneksi kello oli iltakuusi.

Ajankulua #laatikkohaasteen muodossa

Samalla se on sekä söpöä että sekoamisen partaalle ajava kauhuskenaario, jolla on hiipivän hirmumyrskyn voima. Ja myrskyistähän minut tunnetaan. Kuten myös tuo hevonen.

Siksi onkin outoa, ettei se myrskyä. Varsinkaan muille hevosille. Se vaihe raskautta oli ja meni. 

Paitsi, että myrskysi se kerran. Tyynellä ilmalla, kun talvimyrsky oli jo eilisen uutisia. Sytytys, hidasta sorttia.

Ehkä jos tarhan joutuisi jakamaan, mielipide muuttuisi. Erityisen outoa on lähes lämmin suhtautuminen Miniin. Näitä kahta kokeiltiin yhteen heti Minin saavuttua maisemiin, eikä Vipsu jättänyt epäselväksi mielipidettään. Tähänkin sääntöön on lähes päivittäisiä poikkeuksia. Ne ovat kuitenkin vain ohikiitäviä kiukutuksia.

Minin mielestä #laatikkohaaste on liian helppo

Koska säälittää yksin tarhaava Mini, laajensin Vipsun yksityisaluetta tarhojen välisen kaistaleen verran. Se on sellainen vajaa pari metriä leveä ja vajaa kymmenen pitkä pätkä. Siinä Vipsu nyt viettää päivänsä, hengaten naama lähes kiinni tuossa mustassa pikku miehessä. Jopa heinät voidaan syödä sovussa liki vierekkäin. Se se vasta outoa onkin. 

Tyyppien heinärenkaat ovat turvallisen etäällä toisistaan, mutta Vipsu ketteränä saa kaulansa ujutettua lankojen välistä sinne Mörököllin puolelle ja poni paran heinät menevät niin sanotusti jakoon. Mini ei sano mitään.

Vipsukin hokasi homman nimen.

Voihan se olla, että hevonen ei tee kuolemaa. Ei se joka kantaa eikä se, jota kannetaan. Ehkä sieltä tosiaan on tulossa poikavauva. 

- J

Ps. Tehtiin #laatikkohaaste Vipsun kanssa viimeksi vuosi sitten. Ei ollut hitti. Tällä kertaa homma meni menestyksellä maaliin. Lue meidän edellisestä #laatikkohaaste -räpellyksestä >>>täältä <<<