Sitkeä yskä


Mini on poni, joka on aina iloinen. Poni, joka on aina kiltti. Poni, jolla on hyvä huumorintaju. Poni, joka pitää perunasäkinkin kyydissä. Poni, joka pysähtyy varmuuden vuoksi, jos jotain epämääräistä. Poni, jolla on mukavat askellajit. Poni, joka ei mene liian kovaa, mutta kaasuttaa jos niin halutaan. Poni, jolla voi ratsastaa. Poni, jolla voi hiihtoratsastaa. Poni, jolla voi maastoilla. Poni, jolla voi ajaa. Poni, jolla voi mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan. Mikä parasta, kuka vaan.





Vaan löytyy siitä ponista myös potkua. Yhtenä päivänä päätti hän, ettei voi kulkea kontin ohi. Eikä kiertää sitä. Kun lopulta pääsimme päämääräämme, poni päätti ottaa tempossa huomattavan lisäyksen. Kotimatka sipsutettiin ja säikyttiin. Tulin tulokseen, että hevonen on kipeä. Herra perunasäkin kuljettaja ei nyt ollut ollenkaan oma itsensä.


Kolmijalka tahtoo kotiiiiiiiin..

Seuraavana päivänä poni yski vinkuvaa ja syvältä kumpuavaa yskää. Kuumetta ei ollut, mutta paksu valkoinen räkä valui sieraimesta. Johan sitä edellisestä pöpöstä ehtikin pari kuukautta kulua..

Katseltiin tilannetta pari päivää. Koska varsinaista parannusta ei ponin olossa havaittu, otettiin varmuuden vuoksi veret. Olettamus oli, että virus jyllää, sitä on lähistöllä jälleen liikkeellä. Mielessä kävi myös jokin jälkitauti jouluisesta kuumeesta.

Veriarvot olivat priimat. Siitä pitäisi kai iloita? Kun kuuntelee ponin voimakasta yskää ja jää kerta toisensa jälken paksun rään peittämäksi, on vaikea iloita varauksetta. Poni puuskutti jo, kun sen ensimmäisen kerran näin. Mutta, koska pinkit lasit eikä tutkimuksissa selittävää sekä nopea palautuminen, ei syytä olettaa yhtään mitään. Nyt sitä sitten miettii, että mikä ponilla oikeastaan onkaan hätänä.

Tiedättekö, tässä tilanteessa olen ollut niin monesti ennenkin. Miettimässä syntyjä syviä, kun tuo alkuperäinen murheenkryyni Vipsu on milloin mitäkin. Toisaalta hyvä, koska tiedän tunnelin päästä löytyvän valoa. Siinä on vaan matkalla melkoinen pimeä esterata ylitettävänä.

Jos yskä ei ala yskänsiirapilla, lämmöllä ja rakkaudella helpottaa, edessä lienee ensin avaava lääkitys, jonka jälkeen keuhkohuuhtelu. Toivotaan, ettei mene extremeksi.

Kaikki kuivikkeiden vaihdosta kuplamuoviin on mietitty, mutta vinkkivitoset otetaan silti ilolla vastaan.

- J



8 kommenttia

  1. Toivotaan todellakin, että menisi ohitse ilman extremekeinoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään näyttää jo paremmalta..en hei sitten sanonut sitä ääneen ;)

      Poista
  2. Iik ja kääk. Tsempit sinne! Yksi kettumaisimpia vaivoja nuo hengitystieongelmat, nyt kun ne(kin) on läheltä nähty ja koettu.

    VastaaPoista
  3. Voi pyrstö!!!! Yhdyn edelliseen puhujaan, hengitystieongelmat on TOP 3 listalla, jalka- ja mahaongelmien lisäksi.
    Meillähän poni on puhkuri, kun muutti meille olin varma, ettei siitä ole eläjäksi. Sen kanssa on oireet pysynyt poissa, mutta alkumetrit mentiin avaavilla, kortisonilla ja muilla. Kuivaa heinää ei kestä yhtään, heti alkaa yskiminen ja sitten räkä. Meillä avaimet onneen on ollut hyvä talli-ilma (kylmä talli, jossa painovoimainen ilmanvaihto), säilöheinä ja Marstall Sinfonie. Kuivikkeista reagoi eniten turpeelle, mutta oireilee kaikilla kuivikkeilla jos ne pölyää (hyvälaatuinen olki ja puupelletti/kutteri todettu parhaimmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivaheinä on mietityttänyt. Edellisessä paikassa poni oli pelkällä säilöllä ja turvekuivituksella. Meillä tänä talvena ollut turve/puru (never again) ja poni on saanut säilön rinnalle kuivaa. Tuo paalipuru tuppaa saamaan omatkin keuhkot umpeen, kuten kaverinsa kuivaheinäkin..Tänx vinkeistä. menevät kokeiluun!

      Poista
  4. Voi räkä! Toivottavasti poni tokenee, hengitystieongelmat ovat yhtä h-vettiä.

    VastaaPoista