Puoliverinen prinsessa


Kun kuningattarelle ei kelvannut, kokeiltiin porukoihin noiden prinsessojen kanssa. Mörköä nimittäin. Ensin oli vuorossa tallin juniori, jonka kanssa yhteiselo ei vaikuttanut turvalliselta, ainakaan hokit jalassa. Se oli viime vuonna se.

Tarhattiin muutama kuukausi keskenämme ja märehdittiin, miten sitä ruunan rupsukasta sellainen orimies ilmestyi. Tokihan Mörkö on vielä nuori, eikä ruunaamisesta tavattoman kauan ole, mutta silti. Se oli luonteensa puolesta sellainen kymppi plus ja viime aikoina "vahvasti välttävä". 

Tylsäähän sillä oli. Nuori hevonen ja sairasloma toisensa perään. Kaveria se oli vailla. 





Juniori lähti kuukaudeksi isoon maailmaan oppimaan isojen hevosten tavoille, joten päätettiin kokeilla Mörköä junioria kaipaamaan jääneen puoliverisen prinsessan kaveriksi. Oikeastaan siksi, että prinsessalla tuntui sydän särkyvän ikävästä ja Vipsu, tuo tyranniaan taipuvainen äitieläin, ei ollut suvaitsevaista seuraa.







Ei pelätty, että tulisi murha, mutta pientä huolta oli tuon kovin orimaiseksi muuttuneen mieseläimen mielenliikkeiden kanssa. Jos se vaikka alkaisi astua eikä lopettaisi ollenkaan. Meillä kävi kerran Vipsun kanssa nimittäin niin. 

Vipsu laidunsi muuan Huiman kanssa. Se oli sellainen kesän kestävä seksishow. Ei siinä mitään, että hevoset silloin tällöin nautiskelevat elämästä tältäkin osin, mutta ikävää jos väliin jää ihminen. Tai jos asutaan lähiössä, rivitaloalueella, ja laidun on päiväkodin vieressä. 








Mörölle oli onneksi paljon tärkeämpää, että hei Mamy - ruokaa. Heinänokareen nautiskeltuaan kaksikko siirtyi tuoksuttelemaan toisiaan. Välillä Mörkö paimensi, välillä komensi, mutta enimmäkseen vaan hengasi.

Meni niin hyvin, ettei ikinä mikään. Kun sitten tuli sisälle siirtymisen hetki, olivat nämä kaksi vakuuttuneita, että heidät unohdettiin ulos. Koska herran jestas, ruoka-aika ja kaikkea. Oikeastaan se meni niin, että Mörkö tilttasi. Prinsessa pulttasi sitten siitä.








Pulttailut olisi voinut jättää väliin, koska poni on kuitenkin toipilas. Ei pitäisi riekkumaan ruveta.

Tänään oli onneksi vähän väsyneempää väkeä. Ponikin muistutti etäisesti eläintä, jonka silloin muutama kuukausi sitten ostin. 

Lauma - jokainen hevonen ansaitsee omansa. 






- J


Ei kommentteja