Mitä maksaa hevosen sairastuminen

Riippuu tietysti paljon siitä, miten sairastutaan. Jotakin juttuja pystyy hoitamaan kotona ja jotkin jutut vaatii vain kevyen lääkityksen jos lääkitystä ollenkaan.

Sitten on ne kauhutarinat ähkyleikkauksista ja kymmenistä tuhansista euroista.

Ehdottomasti asia, joka pitää miettiä valmiiksi, koska se tilanne voi olla edessä kenellä tahansa, koska tahansa. Lopettaminenkin maksaa. Mikä on sinun suunnitelmasi?


Vanha kuva parin vuoden takaa. Uusia ei tullut otettua..

Meillä asiakkaat joutuvat täyttämään hätätilanne-ohjelappusen. Paperin, jossa määritellään toimintaohje tilanteeseen, jossa hevosen omistajaa ei tavoiteta. Kuka tekee päätökset ja missä puitteissa. Paperiin voi rajata paitsi diagnooseja, rahasummia, myös lääkärin tekemiä hoitovaste-ennusteita. Oikeastaan mitä tahansa, millä keksii määritellä omat ja hevosen kipurajat.

Lappusestakin on vielä matkaa siihen, että on tilanteessa, jossa niitä päätöksiä joutuu tekemään ja lopulta niistä päätöksistä maksamaan. Raha on sellainen välttämätön paha, että vaikka kuinka sanoisi, että tehdään kaikki, lasku erääntyy yhtenä päivänä. Jos se lasku on viisinumeroinen ja kohta ollaan tekemässä toista samanlaista, on mietittävä kestääkö oma perse, tai siis lompakko.

Meidän episodi ylsi lähes viisinumeroisiin lukemiin. Eikä tarvinut miettiä Vipsun hätätilaohjeita, kun olin siinä itse tekemässä kaikki ne vaikeat päätökset. Vasta klinikalla kyseltiin hieman tarkemmin.

"Voiko sinulle soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa?" Että mitä?! Kuka on se hevosen omistaja, jolle ei saa? Sellaisen takia niitä ohjeita varmaan sitten tarvitaan. Ja kyllä, tuomitsen. Jos jonkun elämä ei ole käsissäsi, sinulla on aikaa ja mahdollisuus vastata. Varsinkin, jos hevonen on teholla.




Tämä menee kaiketi samaan kategoriaan kuin ihmettelymme Tampereen Hevosklinikan röntgenissä Anun kanssa: Kuka käyttää kännykkää kesken tutkimuksen? Jos se kerran pitää kieltää, joku on tehnyt niin.

Kohta se oli Jii Järvisen puhelin, mikä soi ja niin kaivoin luurin esiin lyijyessun alta. Puolustuksena sanottakoon, että ei ollut kamera kuvausvalmiudessa eikä henkilökuntaakaan missään likimain. Plus: Puhelu tuli tallilta ja olin ohjeistanut soittamaan heti jos Vipsu jotain.

Hyvinkäälle annoin selkeimmän mahdollisen ohjeen siltä varalta, etten syystä tai toisesta olisi puhelimen päässä tavoitettavissa (akku loppuisi, puhelin hajoaisi, kuuluvuusongelma): Tehkää kaikki mitä tarpeelliseksi näette. Jos hevonen tarvii mielestänne leikkauksen, se leikataan. Mitä tahansa, mutta tamma hengissä takaisin.




Olen ollut tavallaan kaukaa viisas. Olen säästänyt ja säästänyt. Elänyt näkkileivällä, jos ja kun on kiristänyt. Tavoite on, että hevosten puskuritilillä on aina sen verran rahaa, ettei kerjäämään tarvi ensimmäisenä ruveta.

Puskuritili on sellainen, että siihen ei kosketa. Sillä rahalla ei rakenneta taloa, osteta autoa, käydä matkoilla, syödä tai mitään muutakaan tarpeellista tai tarpeetonta. Se on sinne kääritty kasaan pikku hiljaa ja siellä se on ja pysyy. Vain hevosia varten. Kunnes katastrofi koittaa.

Jos säästäminen ei onnistu niin luottokortteja kannattaa olla ainakin kaksin kappalein ja/tai luottoraja sillä tavalla reilulla kädellä asetettu, ettei hätä iske. Velkavankeus vain.

Toki olisin voinut, kuten ehdotettu, laittaa Facebookkiin raflaavan keräyksen pystyyn. Kun minulla nyt tällainen painajaismainen epäonni, varsa ja voivoi niin antakaa edes euro. Ehkä olisi pitänyt. En kehdannut.

Ihanaa kuitenkin, jos on ihmisiä, jotka yhdessä tuumin pelastavat edes sen yhden hengen, pyyteettä ja pelkällä kiitoksella. Mutta mitä jos kerjääminen ei auta, eikä kukaan huutokauppaa vuoksesi mitään? Jos se olet vain sinä ja hevonen? Mikä on sinun suunnitelmasi?




Meidän kulunut pari kuukautta maksoi pelkästään eläinlääkärikulujen osalta aika tarkalleen 8000€ (vakuutuskorvausten jälkeen), josta Mörön osuus 181€ ja Vendan osuus noin tonni.

Siihen päälle vielä varsamaksu reilu tonni ja kaikki ne jokakuiset pakolliset sekä bonuksena traktorin puhjennut rengas. Saapas on raskas.

Vendan on juostava aika lujaa maaliin, että Mamy saa joskus investointinsa takaisin.

Tai sitten alan pelata totoa ihan tosissani. Kävi nimittäin niin, että kerrankin voitin enemmän kuin pelasin. Kerran jopa kertoimella 76,44. Kivat oli kunkkarit!

- J





Kommentit

  1. Asiaa! Olen kovasti ihmetellyt niitä rahankeräyksiä Facebookissa. Kyllä hevosenomistajan pitää varautua eläinlääkärilaskuihin, isoihinkin. Tai sitten vaan kylmästi päättää, että kun hoitokulut ylittävät summan x niin hevonen lopetetaan. Tosin lopetuskaan ei välttämättä ole ihan ilmaista, mutta siihen ainakin loppuvat hevosen juoksevat kulut.

    Minulla ei ole mitään tarkkaa euromääräistä rajaa olemassa. Raja menee enemmänkin toimenpiteissä, ajatuksella että tehdään se, mikä on hevosen kannalta järkevää. Esimerkiksi Ruusaa en näkisi mitään tolkkua lähteä leikkauttamaan, kun se ei toivuttuaankaan olisi terve.

    Ja tuollaiset hätätilaohjeet (mielellään kirjallisina) pitäisi muuten olla jokaisella tallilla. Itse olen sanonut tallinpitäjälle, että jos jalka menee poikki niin poni pitää ensitilassa ampua (koska siinä ei ole mitään muuta tehtävissä), muissa hätätilanteissa voi kutsua eläinlääkärin tai tarvittaessa kuskata klinikalle minun laskuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakaan ei ole euromääräistä rajaa. Jossain kohtaa voisi kaiketi käydä jopa niin, että edes jotain "halpaa" toimenpidettä ei tehtäisi. Vipsun kohdalla rajana on karsinalevon pituus ja juurikin tuo toipumisennuste painaa kaikkien konien kupissa.

      Toi hätätilaohje on hyvä, koska tallilla voi joskus olla joku muukin huomaamassa, että tilanne on päällä kuin hevosen omistaja tai tallinpitäjä, joilla sävelet voisi olettaa olevan suhteellisen selvät. Suosittelen siis kaikille =)

      Poista
  2. Jep, eipä tullut mieleen järkätä mitään kerjuukampanjaa somessa klinikkalaskuihin.

    Sama homma kuin yläpuolella, että mitään euromääräistä rajaa ei ole etukäteen määritelty, ja asiat punnitaan hevosen kannalta, että onko järkevää laittaa hevonen käymään kyseiset asiat läpi. Esimerkiksi vappuna, kun keskustelin klinikkalääkärin kanssa leikkausluvasta, mikäli tilanne pahenee. Onneksi näin ei tapahtunut.

    Mikähän siinä muuten on, että lähes aina kaikki kurjuudet tulee samassa rytäkässä, jos ei muuta niin sitten välineet hajoaa niitten hevosten lisäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa niin. Minulla on nyt tätä kurjuutta jatkunut pari vuotta. Saas nähdä miltä se sitten näyttää jos aurinko vielä joskus eksyttää säteensä tähän risukasaan =/

      Kaikkein karmivinta on ajatella, ettei kurjuus ole vieläkään ohi ja kohta on taas jumalaton lasku ja muut harmit niskassa.

      Poista
  3. Hätätilarahasto on meilläkin, tosin siellä ei nyt sattuneesta syystä ole juuri mitään jäljellä. Valmiiksi sairaiden (tai moniongelmaisten) kohdalla mietitään todella tarkkaan, että kannattaako. Esimerkiksi nyt vaikka Mimmi-lämpöinen. Polven ojentajajänne kiskaisi mukanaan melkoisen palan luuta, leikkaus olisi maksanut maltaita, ennuste hyvin varauksellinen. Ja koska maailma on täynnä starttaamattomia lämminverisiä siitostammoja, niin kiitos, mutta ei kiitos. Sitten taas Suvikka, vetreä mamma, mutta jo iällä... sille oltaisiin tehty (lähes) kaikki voitava, koska varsa. Henkilökohtaisesti raja menee siinä, että mikä on ennuste, 10 000e ja 50% ei oikein minun tuurilla vakuuta. Kipuraja taitaa olla siellä 4000-6000 hujakoilla, sitten mietitään jo tosissaan, että onko järkeä. Sellainen loputon tekohengittäminen on raskasta kukkarolle ja psyykkeelle, pitäisi varmaan itsellekkin kirjoittaa paperille, että mihin asti venytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen ennusteenkin pitää tosiaan siellä vaakakupissa painaa. Välillä hirvittää, kun väkisin tekohengitetään "toivottomia". Kipu, sitä ei kenenkään pitäisi joutua sietämään.

      Kun ajoin hädintuskin tolkuissaan olevaa Vipsua Hyvinkäälle, valmistauduin jo tavallaan päästämään irti. Muustakin kuin hevosesta, mutta kuitenkin. Ehkä jos Vendaa ei olisi, tarinan päätös olisi toisenlainen. Tai sitten ei. Järki kummasti sumenee noissa tilanteissa..

      Sama ongelma hätärahaston kanssa. Se on pahasti miinuksella, hirvittää ihan.

      Poista
  4. Hevosen sairastaminen on kallista ja hankalaa. Esim. Meillä on *kopkop* vältytty akuutista hädästä, mutta sitten on ollut kaikkea pientä kremppaa, joita vain hoidetaan ja hoidetaan.

    Simon kohdalla selvintä on irtopalat, niistä selvittiin. Sitten etujalkojen niveltulehdukset, joiden lähtöpiste arvioitiin niihin takaosan irtopaloihin. Hoidettiin kortisonilla, auttoi hetken. Sitten Irapilla. Ihan huomaamatta muutamien kuukausien 200€ keikat tekivät jo yli tuhansien eurojen laskun. Hetken päästä hoidettiin vatsahaavaa. Joka ensin parani, mutta uusi ja uusi, kohtuullisen nopeasti. Vikaa etsittiin, etsittiin ja etsittiin, välillä jo omasta päästä. Ehkä koko prosessissa se suurin synti oli se, ettei meillä oikeastaan ollut edes diagnoosia, ei vaivaa jota hoitaa, ainoastaan oireita. Sitten löytyi selästä ongelmia, ja taas parin sadan keikat x-viikon välein. Koska oletettavaa oli, että tässä on kaiken alku ja juuri. Hoito ei tuonut toivottua tulosta, tai hevosen vammat paranivat, oireet ei. En edes uskalla laskea, paljonka meni klinikkalaskuihin, saati niihin muihin kuluihin, bensaan jne. Koska hevosta täytyi kuskata sinne klinikalle usein.

    Summa ei tunnu niin isolta, kun se ei ollut yhdessä laskussa, mutta loppuviimein jokainen euro oli "turhaa". Ostin klinikata taikapölyä nimeltä "toivo" kalliilla. Toiste en sitä aio tehdä.

    200-800€ laskut kuukausittain, ja aina matkaan lähti se "kontrolli neljän viikon päästä!" Joka kerta samat saatesanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Ja sitähän se toivo on, taikapölyä. Tämä kommentti oli hyvä heräte.

      Poista
  5. Kaikki riippuu niin kaikesta. Sakke 1 v lähti vähän reilu vuosi sitten vihreämmille laitumille, kun suolet oli niin pahalla kierteellä, että Hyvinkään päivystävä lääkäri oripojan ultrattuaan ja rektaalia tongittuaan totesi, että hän ei suosittele leikkaamista. Lasku olisi ollut hinnat alkaen 7-8 t € ja ennuste ennemmän kuin huono.

    Tänä keväänä hoidettiin tiineenä ollutta Liinaa kolmisen kuukautta ja tasaisin viikon - parin välein napsahti uusi useamman satasen eläinlääkärilasku. Muutama tonni meni tuohonkin "huviin", mutta lopputulosta kun katselee, niin voi tuumata että se kannatti. Jos tuo tiineys olisi mennyt kesken lääkinnästä huolimatta, olisi mammahevosenkin päivät päätetty siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Liikkuvia osia on paljon ja jokainen tilanne on omanlaisensa.

      Poista
  6. Meillä on menty niin radikaalilla linjalla, että jos hevosta ei pysty hoitamaan kotona tai klinikalla alle 2t€ niin armeliaampaa on usein laittaa kaveri vihreämmille laitumille. Vielä kun tähän yhdistetään kuljetusta jännittävä hevonen (kaatunut joskus matkustaessaan) niin kuvio on aika selvä.Tuo kaksi tonnia on aina omalla tilillään odottamassa ja tutun teurastajan numero puhelimessa valmiina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo on varsin selkeä ja hyvä raja. Johonkin se raja kuitenkin on vedettävä.

      Hienoa myös, että hommassa otetaan kuljetusstressihuomioon.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden suosituimmat

Karanteeni

Giljotiini

Viikarin viime vaiheet