Kynttilät

Kolme vuotta sitten, kymmeneltä illalla, Vipsu ampui esikoisensa tähän maailmaan. Hetki oli hätkähdyttävä. Olen siitä iänkaikkisesti, kaikkinensa, kiitollinen. Olen onnellinen, että pystyin tarjoamaan Vipsulle mahdollisuuden olla äiti. Kaikki oli silloin niin hyvin.

Tuosta pienestä hevosen taimesta on kasvanut aikuisuuden kynnyksellä kiikkuva kaunotar. Tänään minun on kuitenkin vaikea olla onnellinen.

Tänään minun pitäisi puhaltaa Vipsun syntymäpäiväkakusta kuusitoista kynttilää. Tai ei minun pitäisi. Minä antaisin mitä tahansa, että saisin puhaltaa ne kynttilät.

Antaisin mitä tahansa, ettekä arvaakaan kuinka kirjaimellisesti tätä tarkoitan, että joka päivä saisin nauraa parhaan ystäväni edesottamuksille. Että voisin kauhistella sen mitä todennäköisimmin lihonutta olemusta. Päivitellä sen loputonta nälkää ja keskustella sen kanssa tahdista, jolla lenkki etenee.

Että minulla olisi se yksi, joka on minun sydämeni toinen puolikas.

Että minulla olisi syy unelmiin, joita joskus oli. Että muistaisin, mikä on tärkeää.

Etten tukehtuisi tuskaani. Että haluaisin yhä hengittää. Herätä aamuisin, nukkua öisin.

Että minulla olisi sinut Vipsu.

Että puhaltaisin kynttilät kakultasi, enkä sytyttäisi niitä haudallasi.




- J

8 kommenttia

  1. Olen kovasti pahoillani menetyksestäsi. Oikein masentavina hetkinä minua lohduttaa lause, että ei pidä surra niitä hetkiä mitä ei tullut, vaan iloita niistä mitä oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kenties yhtenä päivänä pystyn jo ajattelemaan näin.

      Poista
  2. Voi Jenny <3 Miten pärjäilet siellä? Meinasin tulla käymään, kun käsittääkseni ajelin jossain niillä nurkilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun en ajattele, pystyn toimimaan. Sen verran, että selviän päivästä ja pakollisista. Yhä tuntuu, että Vipsu on vain jossain käymässä ja tulee kohta kotiin.

      Olisi ollut kiva nähdä! Vaikkakin olisin varmaan itkenyt silmät päästäni ja se siitä kivasta mutta..Mikä sinut näille nurkille toi?

      Poista
  3. Pitäis kyllä nähdä, aina on vaan niin kiire ja väsymys. Eikä haittais itkut ❤
    Meillä oli kevätretki Kouvolaan, pysähdyttiin Riihimäellä ja Lahdessa.

    VastaaPoista