Käytiin viikko sitten lauantaina Jokimaalla. Poikkeuksellisesti aamuaikaan, kun radalla on muitakin. Venda on kesän mittaan hukannut kipinää yksin hölkkäillessään. Hyvä tuoreelle kuskille, joka on saanut rauhassa hakea tuntumaa ja harjoitella hommia, mutta heikkoa hevosen kehittymisen kannalta.
Onnea on isosisko ja sen ihanat ihmiset. Saatiin Ilposta vetoapua ja kuskista toiselle tarvittavaa tukea ensimmäiseen "ruuhka-aikaan". Hienostihan se meni. Paitsi, että pikkusisko kuumeni niin, että perä taas pitkästä aikaa lensi ja homma meinasi muutenkin mennä laukalle. Vermon jälkeen ei ole suuremmin sekoiltu ja tällä kertaa - ja ehkä juuri Vermosta oppineina - tilanne saatiin helpohkosti haltuun. Parhaani mukaan olen yrittänyt kuskikokelasta valmistaa kaikkeen, myös tähän.
 |
| Edellä Ilon Kajastus, perässä Venda. |
Samalla kun käytös taittui, myös kirkkain kipinä sammui. Siitäkin huolimatta Vendalla oli tekemisessä parempi motivaatio. Hyvä se.
Missio on edelleen varsin selvä, löytää sopiva hölkkäkaveri. Ongelma on löytää sopiva hölkkäkaveri. Ilpo on ihastuttava, mutta se on kuitenkin starttikunnossa. Treenitarpeet on kovin toisenlaiset kolmevuotiaan kuntohölkkäilyyn. Toki kolmevuotiaalla voisi jo treenata enemmän, mutta ei saman verran / samalla intensiteetillä kuin viisivuotiaalla - jos haluaa olla järkevä. Sen lisäksi, että nämä kaksi ovat treenikunnossa kaukana toisistaan, on Venda venähtänyt niin isoksi, että fokus on nyt enemmän fiksussa kuin tehokkaassa. Tarkoitus olisi tehdä tervettä ja kestävää.
 |
| Kuvat © Tiina Meiseri. Vasemmalla Ilon Kajastus, oikealla Venda. |
Näin ollen alkuverkat vedettiin yhdessä ja, kun isosisko hiittasi, Venda vetelehti. Kannatusjoukoissa käytiin edelleen kuumana. Paitsi tanssit, myös meteli. Se on pienelle raviponille kova paikka, kun joutuu radanhoidollisiin tehtäviin, eikä pääse lenkille mukaan. Varsinkin silloin, kun radalla on potentiaalisia kilpakumppaneita.
Kun kokelaskuskimme ajaa Vendaa, meillä on yhteys auki korvanapin kautta. Siltä varalta, että iskee epävarmuus tai tulee jokin tilanne, johon toivotaan tukea. Tällä kertaa kävi niin, että korvanapissa raikasi kimeä pienen ponin hirnu. Vaikea sanoa, oliko siitä kuskille millaista apua.
 |
| Yhtään ei anneta riehua, tyhmää! t. Venda |
Lenkin jälkeen keskusteltiin muuan ravihenkilön kanssa, jolla saattaisi olla sopiva hölkkäkaveri meille. Toivotaan, että tärppää - ehdotuksia otetaan kuitenkin vastaan ja meistä riittää monelle. Koska ajopaikat kotona on suhteellisen surkeat, Jokimaa kuuluu ohjelmistoon useampanakin päivänä viikossa.
- J
Ei kommentteja