Ville sonnustautui 8 kuukauden ratsastustauon jälkeen täyteen varustukseen, mutta unohti kypärän. Ei se mitään, selkään vaan. Tyhmä asenne, mutta sattuuhan sitä. Myös näitä vahinkoja, joista sitten k'rsitään ja pitkään. Nyt onneksi Ville pysyi kyydissä ja Vipsu rauhallisena.
Könkkäsin itseni kentän laidalle ja yritin olla ohjaavinani harjoituksia. Käynnissä mentiin kiemura uria, tehtiin voltteja, pienennettiin ja suurennettiin ympyrää. Vipsu rentoutui nopeasti. Sitten Ville halusi ravata. Sanoin ei, mutta ne menivät jo. Ravi sujui hyvin. Vipsu malttoi mielensä ja taisi huomata, että kyydissä ei keventäjä ollut ihan tehtäviensä tasolla. Pari kierrosta suuntaansa sai riittää.
Onni on, että meillä on mahtavat tukijoukot. Vipsun emän omistajan aikuiset tyttäret käyvät ratsastamassa Vipsua. He edustavat klassista ratsastusta ja toinen heistä onkin osastunut Nora Jeulosen valmennuksiin Vipsun kanssa. Nora kehui Vipsun kehitystä kovasti ja kyllä hevosesta näkee, että hyvää on harjoitukset tehneet. Aina ei kaikkea tarvitse eikä kannata tehdä itse!
Myös Tytti käy yhä liikuttamassa Vipsua. Heidän osuutensa on yhä korvien välin tuulettumisessa ja rauhallisissa lenkeissä kentän ulkopuolella. Kehuja on tullut tältäkin suunnalta. Vipsu on rauhallisempi. Ehkä kotiutuminen vihdoin on alkanut...
Koska kaikki on hyvin emme kerro, mitä kaikkea pahaa Kujalan Kummajainen on tehnyt..siis sen vesivahingon ja radalla sinkoilemisen lisäksi Vipsuhan ei ole kaatanut karsinansa seinää, hajottanut tarhaansa tai oppinut avaamaan tarhan porttia virityksistä ja sähköistä huolimatta. Siksi ajattelimmekin aloittaa agilityn HETI, kun Jenny on jaloillaan. Tässä kohtaa tarhaa on täytetty kuusilla ja pajuilla, mutta kulutustahti on omassa luokassaan verrattuna täydennyskykyyn.
Tarkoituksemme oli myös kokeilla hiihtoratsastusta. Tytti selässä, Ville suksilla. Tästä on jo viikkoja ja se kokeilu kaatui omaan mahdottomuuteensa - mielen tila oli väärä, hevosella. Olemme myös etsineet Villelle ajovalmentajaa ja nyt vihdoin taisi tärpätä. Vipsun emän omistajan mies olisi kyllä jeesannut, mutta etäisyys oli hieman haastava. Nyt apu löytyi läheltä. Tallillemme muutti muuan vanhempi ravimies kahden hevosensa kanssa. Sivusta seuranneina olemme päätelleet, että ajatuksen juoksuissamme on joitakin yhtäläisyyksiä perusasioista, kuten kuinka hevosia tulee kohdella. Katsotaan nyt ja toivotaan, että asetelma kestää.
Torstaina pakkaudumme pitkästä aikaa autoon ja kurvaamme Kari Vepsälle kertaamaan opittua. Siitä sitten lisää.
-J
Ei kommentteja