Tuosta pienestä hevosen taimesta on kasvanut aikuisuuden kynnyksellä kiikkuva kaunotar. Tänään minun on kuitenkin vaikea olla onnellinen.
Tänään minun pitäisi puhaltaa Vipsun syntymäpäiväkakusta kuusitoista kynttilää. Tai ei minun pitäisi. Minä antaisin mitä tahansa, että saisin puhaltaa ne kynttilät.
Antaisin mitä tahansa, ettekä arvaakaan kuinka kirjaimellisesti tätä tarkoitan, että joka päivä saisin nauraa parhaan ystäväni edesottamuksille. Että voisin kauhistella sen mitä todennäköisimmin lihonutta olemusta. Päivitellä sen loputonta nälkää ja keskustella sen kanssa tahdista, jolla lenkki etenee.
Että minulla olisi se yksi, joka on minun sydämeni toinen puolikas.
Että minulla olisi syy unelmiin, joita joskus oli. Että muistaisin, mikä on tärkeää.
Etten tukehtuisi tuskaani. Että haluaisin yhä hengittää. Herätä aamuisin, nukkua öisin.
Että minulla olisi sinut Vipsu.
Että puhaltaisin kynttilät kakultasi, enkä sytyttäisi niitä haudallasi.
- J
Olen kovasti pahoillani menetyksestäsi. Oikein masentavina hetkinä minua lohduttaa lause, että ei pidä surra niitä hetkiä mitä ei tullut, vaan iloita niistä mitä oli.
VastaaPoistaKiitos. Kenties yhtenä päivänä pystyn jo ajattelemaan näin.
PoistaVoi Jenny <3 Miten pärjäilet siellä? Meinasin tulla käymään, kun käsittääkseni ajelin jossain niillä nurkilla...
VastaaPoistaKun en ajattele, pystyn toimimaan. Sen verran, että selviän päivästä ja pakollisista. Yhä tuntuu, että Vipsu on vain jossain käymässä ja tulee kohta kotiin.
PoistaOlisi ollut kiva nähdä! Vaikkakin olisin varmaan itkenyt silmät päästäni ja se siitä kivasta mutta..Mikä sinut näille nurkille toi?
<3
VastaaPoistaPitäis kyllä nähdä, aina on vaan niin kiire ja väsymys. Eikä haittais itkut ❤
VastaaPoistaMeillä oli kevätretki Kouvolaan, pysähdyttiin Riihimäellä ja Lahdessa.