Kysytään Vendalta ja se sanoo: Minä olen kaiken kuningatar.
Luonteellansa siitä eittämättä tulee maailmojen hallitsija, ihmetelkää siinä Trump ja Putin. Kohta on vallassa hevonen, suomenhevonen.
Jos ei huvita - kuole.
Jos ei saa ruokaa - kuole.
Jos on pakko - en tee - kuole.
Jos kutittaa ja joku rapsuttaa - ihanaa, saat jatkaa.
Jos kutittaa ja rapsutus lakkaa - kuole.
Hitaammin - ei, kuole.
Nopeammin - ei, kuole.
Ollaan vaan - ei olla, kuole.
Meillä on täällä Lahden rajalla tällainen Vendan ihan oma pikku diktatuuri.
Hirmu viehättävä vaihe varsan elämässä. Helpottaa, että hevonen on iso, vahva ja nopea. Ei siis sellainen, hepuloi eikä kukaan oikeastaan huomaa, koska suomenhevonen. Muistuttaa lähinnä täysveristä, paitsi että massa.
Kun reagoidaan, reagoidaan näyttävästi. Kun vituttaa, vituttaa isosti.
Parasta oli, kun fysioterapeuttimme määräsi käyntipuomeja. Liian matalia! Ihan paskaa - kuolkaa!
Toisella kerralla meni paremmin. Pitäisi ymmärtää, milloin kannattaa kysyä, mitä kannattaa kysyä ja ennenkaikkea, kuinka kysyy. Kysyttävä kuitenkin on.
Toisaalta sitä ollaan ihan sylivauvoja vielä ja osataan monta juttua paremmin kuin moni jo iältään iso hevonen. Tasapaino, se säilyy.
Äsken oltiin ohjasajotunnilla...Oltais menty enivei, mutta kärryillä, kunnes samainen fysioterapeutti ehdotti väistöjen opiskelua - eikä se onnistu kärryillä, joten jalkautuminen.
Seuraavana vuorossa ollut ei halunnut tulla kokeilemaan onneaan maneesiin samanaikaisesti vaan seisoi mieluummin kaatosateessa. Sellaista se meno oli. Vaikka kyllä Venda siitä aikansa "protestoituaan" laantui. Piti vaan tehdä selväksi ohjastajalle, että teen jos sattuu huvittamaan.
Pari kertaa piti myös kokeilla, pääsisikö seinästä pää edellä läpi. Ei päässyt. Pää tuli korkeintaan kipeäksi. Pää on toki iso. Ihan hirveän iso. Mutta ei aivan niin kova kuin Venda ajatteli.
Lohdutti nähdä, että muidenkin kaksivuotiaat kokeilee kaikenlaista. Seuraava teini ei nähnyt edellisen suoritusta, mutta toisti samoja kuvioita. Toki molemmilla oli bravuurinsa, siinä missä Venda meinasi että massalla mennään seinästä läpi, kokeili toinen kiivetä katsomoon. Kumpikin kuitenkin suoritti ikäisellään tasolla oikein hienosti.
Molemmat myös matkustivat ja lastautuivat hienosti. Tai näin ymmärsin. Toinen tuli matkojen päästä, me parin sadan metrin, mutta trailerilla.
Oli katsokaas kaatosade ja mitä kaikkea. Perusteltiin kuitenkin virallisesti ja itsellemme, että onpa oiva tilaisuus kokeilla, kuinka matka uudessa trailerissa taittuu.
Harjoitus, sitähän ei koskaan voi olla liikaa. Lähinnä palveli ihmisten tarkoituksia tämä. Vähän on aivot kallellaan perinteisiin trailereihin ja tämmöinen vääränsuuntainen kaikki ottaa koville oppia. Onneksi oli tuollaiset kokeneet ja rauhalliset matkustajat, Venda 2v ja Lego.
- J
Ei kommentteja