Synttärityttö pääsi eilen maastoon kaverihevosen kanssa. Vendalla on toki maastoiltu tässä omassa metsässä ja talutellen kauempanakin, mutta nyt Venda pääsi ensimmäiseen ihan oikeaan maastoon. Ja siellä maastossa oli laukattu pitkät pätkät.
Venda on siitä ihana hevonen, että nuoresta iästään huolimatta se ei ole oikein koskaan suostunut perässä tulijan rooliin, mutta edellä mennessään se on varma ja rauhallinen. Niinpä se sai nytkin johdatella porukan pitkin tietä kauemmas metsään - suositulle ulkoilualueelle, jossa törmää lähes aina koiranulkoiluttajiin ja pyöräilijöihin. Kerroin ratsuttajalle, että pyörät saattavat jännittää, mutta muutoin pitäisi olla kaikki ihan ok. Yllätyksiä voi toki aina tulla.
Lenkin jälkeen minulle kerrottiin, että vain kivet jännittivät.
Matkassa mukana oli kypsempään ikään ehtinyt rouvashevonen, joka on varsin maastovarma hevonen. Tällä kertaa sillä leikkasi kaasu kiinni ja jarrun virkaa toimitti Venda. Olen niin ylpeä Vendasta, ettei se kuumunut kaverin mukana ja pysyi niin hyvin hanskassa, että siitä oli kaverillekin apua. Hieno hevonen ja ensiluokkainen ratsuttaja - voittamaton combo. Uskallan väittää, että ilman kyseessä olevaa ratsastajaa tilanne olisi voinut eskaloitua. Eritoten jos kyydissä olisi ollut joku hysteriaan ja jännittämiseen taipuvainen, kuten esimerkiksi minä. Onneksi on kielletty kaikenlainen repiminen ja potentiaaliset loukkaantumiset, saa ihan luvan kanssa olla saamatta aikaan mitään, mukaan lukien vahinkoa.
Kiitos ihanat!
- J
Ei kommentteja