Tässä on ollut kaikenlaista ja muut kootut tekosyyt

Niin, tässä on ollut kaikenlaista. Kaikenlaista, mikä on tarkoittanut Vipsulle äärimmäisen vähän treeniä, liikuntaa ja loputonta tarhalepoa - sitäkin pakkasista johtuen rajoitetusti.

Syy yksi on siis pakkanen. Toiset sanovat, että ihan sama paljon mittari näyttää niin sinne vaan: Ylös, ulos ja lenkille. Samalla toiset sanovat, että pakkanen tekee pahaa keuhkoille, ratsastajan ja hevosen. Ohjeita tulee joka tuutista, välillä se ahdistaa, välillä se antaa mahdollisuuden valita mieleisensä ja uskotella itselleen olevansa oikealla asialla. Tällä kertaa pakkanen riitti syyksi olla ratsastamatta.

Jenny pelkää pimeää. Jenny ei pelkää mitään, minkä näkee (paitsi hämähäkkejä ja amppareita) - vaikka pitäisi. Tekosyy numero kaksi onkin pimeys. Ei ole kiva jos on kylmä, mutta pimeys ja kylmyys on yhdessä ylitsepääsemätön ongelma. Kentällä olisi valot, mutta katkaisijat ovat jäässä ja valot ei syty - pimeys on siis läsnä. Aikasemmin talvella pimeys ei ollut ongelma, sillä Jenny oli ikuisuusvapaalla ja pystyi ajoittamaan menonsa auringon kiertoon. Sitten eteen putosi todellisuus ja siinä todellisuudessa Jenny painaa pitkää päivää.

Väsymys. Se saa etsimään tekosyitä. Jos Jenny ei olisi raatanut 12 tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa, pakkanen ja pimeys saattaisivat tuntua tai olla tuntumatta. Väsymys, tekosyistä petollisin.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tekosyy listalta löytyy Vipsun kenkä. Vipsu riehui kenkänsä irti ja kengittäjä saatiin vasta viikkojen päähän. Onhan se selvä, että kengättömyys ei ole riskitöntä, mutta täytyy myöntää että se sai suuremman roolin kuin mitä aihetta olisi ollut.

Kaikki kuitenkin kulminoituu tuohon väsymykseen ja pitkiin työpäiviin - vasta ruokitulla hevosellahan ei voi revitellä. Järjestelykysymyshän sekin olisi ollut.

Eilen tekosyynä oli pulkkailevat lapset. Jenny meni tallille tarkoituksenaan ratsastaa. Vastaan tuli joukko varhaisteinejä rattikelkkoineen ja pulkkineen. Ei viitsi riskeerata - ajatteli Jenny ja jätti liikutuksen taas väliin. Puolustuksena täytyy sanoa, että Jenny menetti läheisen ja rakkaan perheenjäsenen torstaina ja surukin painoi varmasti puserossa, mutta toisaalta ratsaille nousemalla olisi melkoisella varmuudella saanut muuta ajateltavaa.

Tänään Jenny tunsi olonsa rauhalliseksi ja varmaksi - mistä lie pilleripurkista ammennettua harhaa. Jenny satuloi Vipsun kengityksen päätteeksi ja kiipesi selkään. Ensimmäinen stoppi tuli Vipsun sanelemana heti kotipihasta poistuttaessa. "Minähän en missään hangessa tarvo!" - se ajatteli. Pienellä kannustuksella siitä selvittiin ja matka jatkui. Jennyllä kävi mielessä, että mitähän helvettiä tästäkin nyt tulee, mutta se tunne karisi samaan tahtiin kun askeleet veivät tallista pois päin.

Sitten Jenny munasi. Vipsu venytti päätä alas ja Jenny kiskaisi pään takaisin ylös. Yllättävää tilanteessa ei ollut Vipsun hermostunut reaktio vaan Jennyn tyyni rauhallisuus. Tilanne laukesi, mutta samalla tilanne oli käynnistänyt moottorin joka Vipsun veturia pyörittää. Hetken kuluttua mentiin taas sivuttain. Jenny oli edelleen rauhallinen. Tilanne hallintaan ja voi, järjetön ohjaviritys tuhannen solmussa käsissä - Jenny hermostuu. Riikka huutaa jotakin pellon laidalla, Veenus juoksee tarhassa miljoonaa. Liian paljon asioita. Jenny päättää palata kotiin ennenkuin homma lähtee Jennyn korvien välistä.

Tappajamuovikassi täynnä hirviöitä odottaa tallin pihassa. Vipsu ei halua pysähtyä, ei lähestyä, ei etääntyä. Sähellys on taas täydessä vauhdissa.

Riikka, joka oman tapauksensa kanssa on tottunut vaikka mihin, ehdottaa kokeilevansa Vipsua. Vaihto sopii Jennylle hienosti. Tilanne ei muutu, mutta ainakin selässä on taistelutahtoa. Vipsu pompahtelee, pyörähtelee ja kiukuttelee, mutta Riikka ei anna periksi. Menohaluja on, sen Riikkakin huomaa. Riikka myös toteaa, että Vipsu on ottanut takapakkia ja on huonommassa jamassa kuin syksyllä - valitettavaa mutta totta.

Viimeiset keskustelut matkalla tallinpihaan ja siitä vielä kierros tien kautta. Riikalle riittää.

Vipsu rauhoittuu samoin tein, kun ihmisiä ei ole selässä. Se seisoo hievahtamatta ja ihmettelee, mistä nuo kalkattavat akat mahtavat jauhaa...

Maasta käsiteltäessä Vipsu on kuin unelma. Jenny kävi ennen ratsastusta Vipsun kanssa pienellä kävelylenkillä ja sen aikana Vipsu kaikesta säikkymisestään ja malttamattomuudestaan huolimatta ei ohittanut Jennyä. Vipsu sipsutti takaisin kotiinpäin, mutta sen pää oli koko ajan Jennyn vierellä ja silmät tarkkailivat kysyvästi ohjeita emännältä. Hetkittäin Vipsu eteni sivuttain, mutta köysi oli koko matkan löysänä vierellä. Siinä suhteessa Viba on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Se on viisas hevonen ja siitä on helppo olla ylpeä. Kaikkea ei vain voi saada, ei kerralla eikä heti.