Tunti Noran kanssa oli melkoista hakemista. Kaikki, mitä on tehty ja opittu, pitäisikin tehdä nyt eri tavalla. Päämäärä on sama, keinotkin lähellä toisiaan, mutta silti niin erilaisia. Esimerkiksi käsien nostaminen ylös ja vieminen irti hevosesta, ovat asioita, jotka kaikkialla muualla on aiemmin kielletty - kaikkialla paitsi Vepsällä ja nyt. Omaksuminen vie aikaa, sekä tuoreelta ratsultamme joka on oppinut tekemään asiat tietyllä tavalla - ravurin tavalla, mutta myös Jennyltä, jolle viimeiset puoli vuotta on ollut kaiken vanhan palauttamista lihasmuistiin. Siihen nähden tunti meni Jennyn mielestä hienosti, mutta...Jennylle ei riitä kuin täydellisyys ja pienikin alavire ympäristötä vain vahvistaa epäonnistumisen tunnetta.
Palautteen merkitys onkin korostunut kuluneen puolen vuoden aikana. Jos Jenny ei aiemmin ole korvaansa lotkauttanut muiden mielipiteille, nyt vahvistuksen kaipuu on suuri. Jenny tietää, ettei kropan vielä tarvitse olla entsellään, ettei se ole edes mahdollista - mutta sitten joku kehottaa ottamaan buranan. Moni on myös ihmetellyt, että Jenny on edes kiivennyt takaisin hevosen selkään - varsinkin tällaisella aikataululla, mutta sitten joku sanoo, että olisi ollut nopeampi. Jokin epävarmuus kalvaa. Mikään ei taaskaan riitä. Jenny ei oikein tiedä, millä mittarilla mittaisi suoritustaan ja mittarit, joita ympärillä on tarjolla eivät tarjoa tarpeeksi palautetta.
Nora oli varovainen palautteen kanssa, mutta vaati myös Jennyltä. Se oli virkistävää. Tasapaino pumpuliin käärimisen ja epärealististen vaatimusten välillä saattaa vielä löytyä. Jennyn fiilikset tunnin jälkeen olivat sekavat. Toisaalta Jennyä kalvoi epäonnistumisen tunne, toisaalta toivo.
Toivo kasvoi uskoksi torstaina. Nora tuli pitämään kokoonpanolle toisen tunnin, josta tulikin Noran ja Vipsun välinen tahtojen taistelu etenemissuunnasta. Jenny osasi odottaa sitä, mutta toivoi, että Vipsulla olisi ollut hieman parempi päivä. Tämä olisi tarkoittanut hieman vastaanottavampaa asennetta. Mutta Vipsu oli oma levoton itsensä. Näky muistutti ensimmäisiä ratsastuskertoja Vipsulla ikinä.
 |
Nora on taitava ratsastaja. Se on hyvä, sillä Vipsu vaatii kärsivällisyyttä. Uusi vaativa ratsastaja selässä tarkoittaa, että Vipsu pomppii ja polkee. Niin se teki taas. Nora ei luovuttanut ja hetkittäin näimmekin hyvän askeleen sinne ja toisen tänne. Mutta kuten niin monesti aiemminkin, Vipsu meni painetta vastaan ja sen yli - ei poispäin, kuten voisi hevosen olettaa kulkevan.
Nora ei ollut yllättynyt, sillä myös Vipsun emä Vimpekku on Noralle tuttu, ja nämä ovat kuin kaksi marjaa. Niin sanovat kaikki, jotka tuntevat molemmat. Lisäksi ravuri tausta antaa Vipsulle suhteettomasti kestävyyttä ja voimaa. Noraa kohellus nauratti. Mitä sitä muutakaan voi - tuttu tunne.
Sovimme Noran kanssa intensiiviharjoituskauden tähän kesäkuukausille. Nora pitää tunteja sekä Vipsulle että Jennylla ja Vipsulle ratsukkona. Intensiivipätkä on hyvä, koska se helpottaa omaksumista. Samalla se on ainoa varma vaihtoehto polvileikkauksia odottavalle Jennylle. Olemme nyt hetken Noran opissa, mutta emme luovu gurustamme Kari Vepsästä missään tapauksessa. Koska Vipsun jalat ovat oireilleet voimakkaasti, on parempi ottaa hetki rauhallisemmin ja palata sorvin ääreen sitten, kun tiedetään, millaista rasitusta Vipsu kestää. Jos hyvin käy, se selviää ensi viikolla.
-J
Ei kommentteja