Viba - ravurista akrobaatiksi

Mamylla ja Vipsulla on mahtava suhde. Sellainen, missä hevonen haluaa olla ihmisensä kanssa ja ihminen hevosensa kanssa. Kadehtikaa. Tosiasiassa suhde on kehittynyt pitkälti vastoinkäymisten kautta. Kenties rapsuttelua ja väsäämistä olisi vähemmän jos toimintaa olisi enemmän. Mutta nyt alkaa tuntua, että selviämme maaliin voittajina.

Vipsu juoksi tänään portille Mamya vastaan. Jälleen kerran. Vipsu meinasi jopa hermostua, kun Mamy väsäsi  tallin uusinta tulokasta etutarhasta viereisen laitumen puolelle. "Minä olen täällä! Täällä! Täällä!", se tuntui hihkuvan. Kun Mamy lopulta avasi Vipsun ja Tykin laitumen portin, Vipsu juoksi etutarhan puolelle. Portti kiinni ja Vipsu Mamyssa kiinni - hyvällä tavalla. Hyvä tapa on se, kun hevonen on vierellä ja seuraa jokaista askeltasi ja odottaa, että huomioit sen.

Rapsuttelu ja paijaus tuokion jälkeen Vipsulle oli luvassa yllätys: Kuntoutus on nyt edennyt pisteeseen, jossa satula laitetaan selkään. 


Kuules kuvaaja, tämä on mun Mamy ja meillä  on jutut kesken.

Toissapäiväisen kolmijalkaisen juoksutuskatastrofin jäljiltä Mamya pelotti. Vipsu on viime aikoina oireillut myös jalkoja nosteltaessa. Oikea etu- ja takajalka tuottavat erityisesti vaikeuksia. Niin tänäänkin. Vipsulla on kaksi vaihtoehtoa, mitä se tekee, kun alkaa sattua. Se, joko istuu tai nostaa vielä yhden jalan ilmaan. Arvatkaa kumman se teki nyt? Henkilökohtaisen suosikkinsa, vielä yksi jalka ilmaan. Siitähän ei mitään hyvää seuraa. Mamya 'pelotti' lisää.

Satula sinällään ei aiheuttanut kummempia kiukutteluja. Vähän piti päätä viuhtoa, kun satula vyötä alettiin ylipäätänsä kiinnittää satulaan, mutta pullistelut oli unohdettu kiristykseen mennessä. Hassu hevonen. Mutta lihava sellainen. Yleensä kiltti valjastettava Vipsu tarkoittaa, että kyyti on sitten jotain ihan muuta. Mamy esitti vilpittömän toiveen: Koita nyt edes pystyssä pysyä.


Vipsu tahtoo syliin.
Matrixtyylinen rodeoralli jäi väliin. Vipsu venyi ravissa eteen ja alas. Aina se yllättää. Vielä siihen vaikeampaan vasempaan kierrokseen. Oikea kierros, joka juoksuttaessa ei tuota ongelmia, oli sen sijaan vaikeampi ja sisälsi Vipsulle tyypillistä juoksen alta ja heilutan päätäni setin. Loppuun saatiin kuitenkin mukava rentoutuminen.

-J

Ei kommentteja