Nautiskelemaan ei tällä tontilla pääse. Jos ei hevonen kuole niin kokeillaan taittaa omistajan niska.
Ensin oli pelkästään äitihevonen irti. Kun en siinä säätäessäni muuta keksinyt, tarrasin hännästä kiinni ja kokeilin, miten kuusisataakiloa ohjautuu peräveivillä. Erittäin huonosti.
Siinä kaakkia hännästä kiskoessani jouduin toteamaan, että lapsikin oli pian irrallaan. Sille kaikenlainen irrallaan rallattelu on varsin arkipäiväinen tapa elää, mutta äidin ollessa ns. hallitsematon, halusin edes lapsen pysyvän siellä missä oli. Siihen riitti poikkeuksellisesti perin painava perkele.
 |
| Väsynyt Vipsu ja Venda 1kk 9pv |
Onneksi oli jäänyt ämpäri lojumaan ämpärille tavattomaan paikkaan. Tyhjähän se oli. Mutta ahne suomenhevonen ei jätä tyhjääkään ämpäriä kääntämättä, koska voi olla potentiaalinen päivällinen. Vipsu häkeltyi ämpärin tyhjyydestä sopivasti sen verran, että pääsin pääpuoleen ja pahemmalta katastrofilta vältyttiin.
Episodi oli väsyttävälle päivälle sopiva päätös. Aamu se ei paljon paremmin alkanut.
Venda sai vasempaan takaseensa viime viikolla Dallmer laterall-tyyppisen liimakengän. Kengittäjämestari painotti, ettei kenkä saisi olla jalassa kuin maksimissaan kolme viikkoa, ettei kavio ala kasvaa muffinsin muotoon.
Kolme viikkoa, kolme päivää, ihan sama. Katsoin Vendan jalkaa ja havaitsin muffinsin muodostumista. Paniikin sain aikaiseksi kuitenkin vasta koskettuani muffinsia muistuttaneeseen kavioon. Sehän oli irti!
Tökin epäuskoisena kavion korkannutta pintaa. Varsa kuitenkin käveli vielä. Soitin kaiketi kesälomailevalle kengittäjällemme, joka tottakai tällaisen katastrofin kohdatessa riensi apuun.
Liimakengissä on se kääntöpuoli, että liima on vahvaa ja joskus kavio saattaa pettää ennen liimaa. Kenkä irtoaa ja vie kavion mennessään (tarkemmin sanottuna sen uloimman kerroksen kaviosta). Harvinaista, mutta mahdollista. Vähän niinkuin Vipsun toipuminen maksatulehduksesta.
Kengittäjä setä ihmetteli jalkaa tovin. Rapsutteli vuoroin osoittamaani irronnutta kohtaa ja omaa otsaansa. Eikö se raaski sanoa, että hae haulikko. (Sitä en tiedä, millaisen seulan haulikolla aikaan saisin, kaiketi jokin järeämpi peli sopisi lopetusvälineeksi paremmin, mutta ymmärtänette pointin?)
Kohta kuului *riks*. Tuntui, että taju lähtee. "Tulehan Jenny tänne hyperventiloimaan sieltä!" Kengittäjä piteli kavion palaa sormissaan. "Tässä se sinun irronnut kaviosi. Kuivunutta liimaa."
Tiedättekö sen fiiliksen, kun haluat vajota johonkin piiloon? Peruuttaa ajassa tai kadota jälkiä jättämättä? Hävetti. Jotenkin se iloinen tosiseikka, ettei kaviossa ollutkaan mitään vikaa, jäi hysteerisen naururemakan ja painostavan häpeän jalkoihin.
Toiset työkeikat ovat ikuistamisen arvoisia. Tämä lukeutui niihin. Edellisen kerran kengittäjämme taisi heilua tontilla kameroineen, kun Viestaus kävi vierailulla. Jo oli aikakin järjestää muuta materiaalia.
Jos siis jossain luennolla tai kahvipöydässä törmäätte tarinaan varsan irronneesta "kaviosta", tiedätte kenestä puhutaan.
- J
Ensin pelästyin, että mitä helv... että ei teille voi mitään uutta epäonnea tulla, mutta onneksi lopuksi saikin jo nauraa :)
VastaaPoistaMikä Vendalla on jalka/kavion asennoissa, kun on tuollainen liimakenkä laitettu?
Samat fiilikset oli maanantaina =) Venda astuu vasemmalla takasella hieman kiertäen ja kavio on kulunut epätasaisesti. Tällä liikettä oikaistaan ja annetaan kaviolle rauha kasvaa.
PoistaAsiat ovat hyvin silloin, jos pääsee nauramaan omalle paniikilleen. Mutta luulen, että minä olisin hyperventiloinut aivan identtisellä tavalla. Parempi näin päin!
VastaaPoistaMinuakin kyllä kiinnostaisi lukea jalka-asentovirheestä ja sen korjaamisesta. Toivottavasti saamme myös kuvia prosessin etenemisestä. Aina hyödyllistä! Albertillekin meinattiin laittaa liimakenkä, mutta jalat tokenivatkin onneksi omillaan.
Kovasti olen yrittänyt saada jotain fiksua materiaalia aikaiseksi, mutta yhtään kuvaa, jossa tuo ongelma näkyisi selvästi, en ole vielä onnistunut aikaiseksi saamaan. Kyhäelmä kuitenkin luvassa :)
PoistaTässä kieltämättä tulee entisestään vähän vainoharhaiseksi. Luin puhelimella vain tämän tekstin otsikon ja juoksin katsomaan irtoaako meidän varsoilta kaviot (tietämättä edes kenen "kaviosta" kirjoitit). Kaviot oli kyllä paikallan, mutta mietin että irtoaakohan ne siitä kasvurajasta vai mistä... joten tulin lukemaan loppuun.... miten niin loman tarpeessa?!?!? Huh, huh... ;)
VastaaPoistaTuo jalka-asentojen korjaaminen kiinnostaa minuakin, joten nyt kaikki kamerat lataukseen ja materiaalia meille!
Laitan ison osan tätä unettomuuden ja loputtoman väsymyksen, siis loman tarpeen nimiin ;)
PoistaJalka-asentoepisodista olisi varmasti enemmänkin näytöllä jo tässä kohtaa, jos se ei olisi jäänyt muiden vastoinkäymisten varjoon. Ennen kuin seuraava maailmanloppu iskee, täytyy skarpata ja saada valmista aikaiseksi :)
Näitä sinun tekstejä lukiessa mietin, että olet valinnut niin väärän alan. Kykysi menevät tyystin hukkaan tai no, oikeastaan ei, me hevosihmiset saamme osamme, mutta olen tämän varmaan aikaisemminkin sanonut, että todellakin kykenet kirjoittamaan ja tavalla, missä osaat yhdistää sopivasti huumoria ja itsesikin pistää täysillä likoon.
VastaaPoistaMinäkin luin jännittyneenä loppuun asti ja elin todeksi, että varsa on lopetettava, mutta tulihan se todellisuus sieltä. Olipas hyvin kirjoitettu. Loppuhuipentuma olikin helpotus. :D
Kiitos Kirsi! Tämän tekstin kanssa jäi vähän itseä hiertämään, kun ensimmäinen versio katosi nettikatkoksen mukana bittiavaruuteen, mutta kiva jos tästäkin fiilis välittyi :)
PoistaHui kun säikähdin heti kun luin otsikon ja näin liimakengän, koska tiedän viime kesältä varsan, jolta oikeastikin lähti kavio irti, kun polkaisi liimakenkää, eikä jälki ollut kaunista... Kaviossa kun on aika isoja verisuonia :/ Tästä kuitenkin selvittiin, eikä nykyisestä vuotiaassa ole mitään merkkejä tapahtuneesta. Piti ihan sulkea silmät, ennen kuin uskalsin lukea postauksen loppuun :D
VastaaPoistaKamalaa! Mutta samalla mahtava kuulla, ettei pysyviä jälkiä jäänyt tai että elämä ylipäätänsä jatkuu!
Poista