Vendan jalat

Venda syntyi verrattaen suorajalkaisena. Sen takaset olivat lievästi windswept, mutta oikenivat parissa päivässä. Sellaista se isohkon varsan elämä on. Ahtaassa kohdussa monella mutkalla.

Etuset alkoivat taittua kokkaan suunnilleen samaan aikaan, kun takapää oikeni. Pikkuvarsojen kokkapolvisuus on verrattaen yleistä ja vaivana itsestään korjautuvaa sorttia. Laukkahevosilla kokkapolvisuutta saatetaan jopa pitää nopeuden merkkinä, joten sen kanssa ei kannata yöuniaan menettää?

Toki jos ongelma on paha, eikä ala korjautua, suosittelen tekemään asialle jotain mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Minua asia luonnollisesti vaivasi. Kuten vaivaa kaikki, omat ja muiden sekä todelliset että kuvitteelliset asiat. Harmi, kun itkijänaisille ei nykypäivänä ole minkäänlaista kysyntää. Olisin paras!

Varsinainen aiheellinen huoli Vendan kohdalla löytyy takapäästä. Sitä on tutkittu siitä asti, kun se oli pari viikkoinen. Kohta se täyttää 2 kuukautta. Aluksi oli tosi vaikea saada lääkäreitä kiinnittämään asiaan huomiota. Ongelma nimittäin on, että Vendan jalka-asennot on ok. Kun se seisoo paikallaan, ei siitä huomaa, että jokin ongelma voisi olla. Se saattaa kävellä ihan ok, sitten tulee yksi huonompi askel, ehkä toinen. Tai sitten ei tule.

Seppämme laittoin vasemman takakavion ulkolaidalle massaa tueksi, jotta liike ei pyörähtäisi. Samalla massan oli tarkoitus suojata kavion ulkolaitaa kulumiselta. Massa pysyi, mutta tilanne ei muuttunut.

Helppo analysoitava tämä takapää..

Meni muutama viikko ja tilanne paheni. Edelleen jalka-asennot ok, mitä nyt kavion ulkolaita kulunut, virheliike paheni. Se ei edelleenkään näkynyt joka askeleella. Ei ehkä aina joka kolmannellakaan. Mitä väsyneempi varsa, sen selkeämpi virhe. Mitä kuluneempi kavio, sitä suurempi virhe, mitä suurempi virhe, sitä kuluneempi kavio. Tai jotain.

Venda astuu vasemmalla takasella kiertäen siten, että koko jalka, polvesta asti, osoittaa sisälle (vatsan ali oikealle). Olen yrittänyt saada tätä mysteeriastumista kameralla, huonolla menestyksellä. Tässä toistaiseksi paras tuotos:

Äidin maksakontrollin yhteydessä onnistuimme pysäyttämään Jaskan katsomaan jalkaa. "Kyllä sille jotain tarvii tehdä!" Hieno mies. Asiakkaita jonoksi asti, mutta otti vartin ja liimasi Vendan jalkaan ulkotukisen Dallmer Lateral-liimakengän (sen, jonka luulin repineen koko kavion irti).

Aluksi näytti, kuten massanlisäyksenkin kanssa, että tilanne koheni heti. Kolme päivää ja kiitos vaan. Sama ongelma tuli takaisin. Ongelma tuntui hetkittäin jopa pahenevan. Muutosta parempaan ei ainakaan saatu.

Niin me taas maksakontrollin yhteydessä konsultoimme Hyvinkään legendaa. Ulkokanta oli painunut kengästä huolimatta. Liike kiersi edelleen.

Jalka kuvattiin. Röntgenlääkäri epäili kuvaako ollenkaan oikeaa jalkaa, niin suorassa luut ja nivelet olivat. Vika on siis jossain muualla kuin jalassa tai se on niin ylhäällä jalassa, ettei sitä saada kuvattua. Ja onhan noissa jaloissa muutakin kuin luut. Niissä on pehmytkudoksia ja hermoja.

Niin tai näin, vika on jossain ylempänä ja jossain syvemmällä. Näin sekä minä että seppämme laskeskelimme ja Jaska sen lopulta vahvisti. Kavion ulkolaitaan laitettiin lasikuitumassa tukemaan painunutta kantaa ja oikaisemaan liikettä. Toive on, että liike oikenee ja se jokin siellä jossain saa rauhan korjaantua itsestään.

Toivoin, että oltaisiin saatu Hyvinkään reissuun yhdistettyä aika Haapasen Ismolle, koska mitään itsestään. Ei onnistunut. Mutta kotona odotti pari gurua, Fanny ja Maja Littorin. Tai naapurissa olivat, mutta sain houkuteltua tontille.

Varsa oli täydellisen kyllästynyt kaikkeen kosketteluun, joten tutkailu oli enemmänkin pintaraapaisu, mutta samaa povailtiin: Iso varsa, ahtaalla kohdussa, jumi ylempänä.

Saimme ohjeeksi treenata varsan kanssa puomeja, tai metsässä oksia. Paksu heinikkokin kävisi. Kunhan takajalat joutuisivat tekemään nostoja. Myös peruuttamisharjoituksista voisi olla iloa. Tähän astinen treenimme on lähinnä ollut koikkaloikkaa pitkin tonttia irrallaan, kaasu kiinni hirttäneenä. Nostelutreenit tulisi tehdä narun päässä.

Sellaista se lähes parikuisen hevoseläimen elämä on, treeniä.

- J