Ei estettä uralle

Meni taas hermo. Ollaan saatu erinomaisen hyvää hoitoa Hyvinkäällä, mutta nyt tuntui seinä nousevan pystyyn ajanvarauksen kanssa. Olisi pitänyt osata kertoa, mitä Vendan jaloille tehdään. Siis jotain, mitä kukaan ei osaa kertoa ennenkuin näkee varsan. Lääkäri, jolle olisin halunnut ajan, ei ollut sopivasti saatavilla ja siinä hässäkässä ehti sitten loppua kengittäjältäkin ajat. Jätin lopulta soittopyynnön, johon ei vastattu (EDIT: vastattiin, mutta viikko "liian myöhään"). Kokeilin pari kertaa uudelleen, huonolla menestyksellä.

Toki se aika olisi sinne kalenteriin saatu jonnekin aikoen päähän jos ei muuta, jos olisin lyönyt nyrkin pöytään, mutta koska ärsytti, varasin ajan muualle. Ehkä me vielä sinne Hyvinkäällekin mennään, mutta tässä välissä käytiin näytillä Tampereella.

Vendan jalka-asennot ovat olleet hyvät, mutta käynnissä oli ajoittain havaittavissa pientä kiertoa vasemmassa takasessa. Askel eksyi vatsan alle. Sitä sitten vähän korjattiin ja korjattiin lisää. Meni huonommaksi. Vaihdettiin taktiikka, oli parempi ja oli huonompi. Kukaan ei oikein osannut antaa tyhjentäviä vastauksia.

Tässä näkyy, miten takajalat välillä menee. © Anu Immonen

Tyhjentävää vastausta ei saatu Tampereeltakaan, mutta lääkäri-setä paneutui pienen hevosen jalkaan uskottavissa määrin. Minä arvostin, äiti hevonen ei niinkään. Minä kättelin, äiti hevonen näytti persettä ja (ilmeisesti koska jalkaspesialisti) vilautti takakavion pohjaa. Lapsi otti mallia. Molemmat saivat rauhoitteen.

Kaikkia jalkoja kuvattiin, takaset alhaalta ylös asti. Tulokset saatiin varsin kattavan luennon muodossa. Ensin kerrottiin, mitä näissä yleensä on, mitä ja miten etsitään ja mitä se löydös sitten tarkoittaa. Lopulta todettiin, että tällä ei onneksi ole sitä.

Se oli vähän sellainen kummitusjuna ja vuoristorata samassa paketissa.

Vasen takapolvi oli turvoksissa. Paha sanoa, onko siellä jotain sellaista mikä ei vielä kuvissa näy vai, onko korjausliikkeet ärsyttäneet polvea. Kystia tai kasvuhäiriötä ei löydetty, mutta polven telassa oli havaittavissa tasaantumaa (kuulemma suhteellisen normaalia ikä huomioiden).

Kovan onnen koiven kehänivelen siteissä oli havaittavissa paksuuntumaa. Tuntui maailmanlopulta. Ei kuulemma kuitenkaan ollut sitä. Varsa ei vaan saisi revitellä. Vapaa laidunnus ja joka iltaiset irrottelut vaihtuisivat nyt tarhailuun.

Selitä se varsalle, joka keksii kuitenkin tavan karata. Varsalle, joka on päättänyt olla isona estehevonen. Varsalle, joka treenaa reiningiä. Varsa, joka aloitti tarhailun sukeltamalla trailerin takapuomin ali, koska yli ei päästetty. Varsa, joka hyppäsi äitin selkään ja jäi sinne koivestaan roikkumaan. Taas kerran.

Onneksi on tamma. Voi edes haaveilla varsoista jos taittaa jalkansa.

Molemmissa etusissa todettiin pukinkavio (vej radiologinen, oej lievä). Aika tuorejuttu, jonka syntymistä olen kauhulla seurannut. Pukinkaviohan syntyy päälle parikuiselle varsalle nopeasti, jos varsa kasvaa nopeasti. Ja Venda kasvaa. Jänteet ei kerkeä perässä. Ihan hirvittää millainen mörssäri siitä vielä tulee.

Taipumus pukinkavioon voi olla synnynnäinen, taustalla voi olla tapaturma tai sitten varsaa ruokitaan liikaa. No, Vendaa ei vielä varsinaisesti ruokita. Äitikin on enimmäkseen vihreän varassa.

Mikä on takajalan rooli etukavioiden tilanteessa? Vähän kuin jäätelökesä. Kesällä hukkuu enemmän ihmisiä kuin talvella ja kesällä syödään enemmän jäätelöä kuin talvella, mutta hukkumiset ja jäätelö eivät liity toisiinsa.

Aktiivisella kantojen raspauksella tilanne pitäisi pysyä hallinnassa, eikä varsasta löytynyt mitään sellaista, mikä sulkisi raviuran sen tulevaisuudesta pois.

Koska kiertävä liike, ulokemassaa pidetään kavion ulkosyrjällä vielä pari kuukautta. Kannatin pinta pidetään raspaamalla suorassa. Liikuntaa harjoitetaan kovalla ja pitävällä alustalla rajoitetusti. Muutama viikko ja videopalaveri. Ellei sitten taita vaikka niskaansa edesottamuksineen ennen sitä.

- J