Saatan kuulla yksityisen keskustelun torin toisella laidalla ihmisvilinässä tai kaukana laitumen toisella puolella. Kuulen, kun auto ajaa tallin pihaan, vaikka asun hirsitalossa, välissä on metsikkö ja metrejä sellainen sata. Kuulen, kun joku hengittää takarivissä, vaikka istun edessä.
Välillä informaatiotulva on liika ja sulkeudun. Sitten en kuule, enkä ymmärrä, mitään.
Mutta sunnuntaina kuulin jotain, mitä olisin mieluusti jättänyt kuulematta. Eikä siihen tällä kertaa tarvittu suurempia erityisherkkyyksiä. Istuttiin Anun kanssa jäätelöllä tallin toimistossa. Oli urakka sellaisessa vaiheessa. Kaikki ovet sepposen selällään. Sellainen eräänlainen avoimien ovien päivä. Tai niin se joku luuli?
 |
| Huolestunut ilme. Näinköhän Vendakin näki, kuka meillä kävi :D |
Se joku käveli talliin. Suhteellisen varmoin askelin. Selkeästi mies, askellus oli sen oloinen. Kumisaappaatkin sillä oli, vähän ehkä isot. Hämmästyneinä odotimme, kuka ovesta kohta kurkkaa. Mies saappaineen pysähtyi ja jäi paikalleen. Eikö se ollutkaan naapurin isäntä? Kurkkasin ovesta. Ei ketään. Ainakaan tästä maailmasta.
Kerrankin oli joku muukin kuulemassa meidän kummitukset. Tallissa/tontilla on tapahtunut outoja eikä nämä minun havaintoni suinkaan ainutlaatuisia ole. Aiemmin käytävällä on käynyt nuorempi poika ihmettelemässä, hetkeen ei ole näkynyt. Mutta vanhempi mies yhä tihenevään tahtiin.
Kierrettiin Anun kanssa tallin joka nurkka, ulkoa ja sisältä, muttei löydetty ketään. Vain se tunne miehestä siinä käytävällä, saappaineen. Eikä pelkkä tunne. Vaan selkeät askeleet.
Sääli, ettei kaveri ollut talossa talkoohengellä. Suoritettiin Anun kanssa sellainen kumimattotetris, ettei mitään jakoa. Siinä olisi voinut sedän käsille olla käyttöä. Painaa sellainen matto pirukseen, eikä niitä millään meinannut enää karsinoihin saada sopimaan, kun ne sieltä kerran pois otti. Onneksi Anu oli apuna. Muuten "kantelisin" mattoja edestakaisin edelleen. Tai polttaisin. Mustaa savua ja kuivuudessa leviävä tuli.
Joop. Kaikelle on järkevä selitys. Nyt niitä, järkeviä selityksiä, alettaisiin ottamaan aika aktiivisesti vastaan, nimittäin täällä pitäisi uskaltaa paitsi harrastaa myös asua.
Miten muuten muilla, onko kohtaamisia kummitusten kanssa?
- J
En todellakaan pysty sulle mitään järkevää selitystä tuolle kyllä antamaan. Kun kuulin ne lompsottavat askeleet käytävällä ajattelin silloin jo, että sä tiedät jonkun tulevan talliin ja en heti ihmetellyt. Mutta sen jälkeen kyllä ihmettelin, kun ketään ei ollut missään.
VastaaPoistaJos se oli sun tallitonttu, minkä pitäis auttaa, mutta se ei vaan jaksanut kantaa niitä mattoja? :)
Varsinainen tonttu tosiaan =D Olen yrittänyt pähkäillä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Ilves retuutti märkää jänistä ja mitä näitä nyt oli..
PoistaKiitos, kun olit tukena ja turvana!
Oho, jännää!
VastaaPoistaMä olen vanhainkodissa töissä, ja yöaikaan vilkas mielikuvitus lähtee vähän turhankin reippaasti laukkaamaan. Lisätään vielä se, että yöaikaan äänet tuntuvan kuuluvan milloin mistäkin suunnasta, kun talo on muuten hiljainen. Onneksi ei tarvi valvoa yksin :)
Muutamia vuosia sitten, kun asuin isäni ja kahden koiran kanssa isäni äidin talossa, koin muutamaankin otteeseen jotain vähän kummallista.
Yksi kerta on jäänyt elävästi mieleen, isäni lähti käymään kaupassa, ja itse menin suihkuun. Hetken päästä molemmat koirat haukahtivat kerran, väliovi kävi ja kuulin miehen puheensorinaa.
Meidän molemmat koirat (toinen nyt jo kuollut), ovat tasan sellaisia, että kun tulee joku ihminen kylään, ne ilmoittavat tästä suureen ääneen. Tulin pois suihkusta, eikä ketään tietysti näkynyt missään. Isäni tuli hetken päästä ja kysyin että joko kävit tässä kerran, muttei kuulemma ollut känyt.
Muutenkin tossa talossa oli toisinaan tosi epämiellyttävä olla. Yläkerrasta kuului kolinaa kun olin talossa (tietääkseni) yksin, vanhempi koira saattoi toisinaan mennä väliovelle heiluttamaan häntää... En uskaltanut nukkua vintilla yksinäni edes koiran kanssa, muutaman kerran sielläkin oli yön aikana kirjanmerkki vaihtanut yksinään paikkaa (no, sen olen voinut tehdä unissanikin toisaalta...) ja päivän aikana rullaverho mennyt itsekseen alas (no, sen olen voinut unohtaa aamulla alas, mutta...), että nukuin tyytyväisenä sohvalla alakerrassa parin kuukauden ajan :-D
Ihan mielettömän mielenkiintoisia juttuja, mutta silti vähän rupee aina karmimaan!
Voi ei =D Pahimpia on melkeen nämä, missä esim just koira näkee selvästi jotain ja sinä et!
PoistaKyllä on kokemusta. Ei tosin onneks mitään hirveen pelottavaa. Ja onneks myös en ollut yksin tilanteessa. :D Aina plussaa, ettei ole ainut "hullu".
VastaaPoistaTämä!
PoistaMeillä huseeraa vanhan isännän veli tallilla. Päästelee hevosia karsinoista ja tarhoista. Kävelee pihalla. Ärisee ja mutisee. Heppu näyttäytyy säännöllisin väliajoin ja tulee välillä uniin asti. Silloin joudun pyytämään että hän ei häiritsisi minua unessa ellei ole tärkeää asiaa.
VastaaPoistaJa sitten on pari kolme muutakin kaveria. Yhden tosin ohjasin valoon koska hän sitä selvästi pyyti ja kaipasi. Nämä frendit eivät tosin niin aktiivisia ole kuin tämä vanha herra. Monta kertaa olen joutunut isältäni varmistamaan että eihän hän juuri avannut tallin ovea ja komentanut lattiaa kuopivaa hevosta. Isäukko on ollut tapahtumahetkellä toisella puolella pihapiiriä...
Sinun on pyydettävä kummitusta jättämään teidät rauhaan jos asia pelottaa/häiritsee. Tai vaihtoehtoisesti voit lähteä myös "leikkiin mukaan" kuten minä, eli me eletään täällä sulassa sopusoinnussa. Vaikka onhan se aina välillä karmivaa kun kissat herää kesken sikeän unen ja pörhistävät karvojaan olemattomille asioille :D
Paaaaljon muitakin kokemuksia löytyisi mutta liian pitkiä kirjoitettavaksi tänne kommenttiosioon :D
Vau! Ensinnäkin mitä kokemuksia, mutta tota sun rohkeutta!
PoistaLuulen, että se pikkupoika ei ole näyttäytynyt koska häntä pyydettiin "siirtymään", mutta tämä vanhempi mies vaikuttaisi vaativan vähän järeämpiä keinoja.
Eivät välttämättä halua siirtyä ajasta ikuisuuteen. Meillä meedio yritti saada vanhaa herraa valoon. Herra ilmoitti että on keskeneräisiä juttuja, ei lähde. Viime yönä kävi unessa moikkaamassa ja kysyin, että mitäs hän meillä tekee. Vastasi vaan että hän on vieraana :D Että semmonen vieras!
PoistaAlussa kyllä pelkäsin näitä kaikkia ääniä ja hahmoja mutta pelko vaihtui nopeasti kiinnostukseksi. Aina kun täällä meillä kolistaan tai kuulen askeleita niin kyselen vähän että mitä kuuluu ja kukas se siellä komuaa. Luulen nimittäin että meillä on ainakin 2 kummitusta, toinen talossa ja toinen tallilla. Vanhoja isäntiä ja emäntiä luultavasti joilla jääneet työt kesken :)
Mistähän saisi tuota rohkeutta ammennettua vähän lisää. Tai sitten sellaisen ihan oikean manaajan XD
PoistaToinenkin vanhainkodin yöhoitsu täällä hei, ja siis meillä on suorastaan ruuhkaa öiseen aikaan, hyvä että sekaan mahtuu :D Näen ja tunnen tosi voimakkaita liike-energioita, en hahmoja, vaan tavallaan "tuntemalla näen" niin että välillä on pakko oikein väistää. Nää on niitä juttuja joita oikein kukaan ei ikinä usko joten harvoin niistä tulee puhuttua. Miehen kanssa tosin ollaan todettu että myös meidän vanhassa rintamamiestalossa on muitakin kuin meidän perhe, koira heräilee unesta katselemaan eteiseen häntää heiluttaen, askeleita kuuluu yläkerrasta säännöllisesti vaikkei siellä ketään olisikaan, ja just sellaisia liike-energioita ollaan molemmat nähty esim. että joku menee aulasta keittiöön, vaikkei mitään konkreettista näykään. Koskaan ei ole kuitenkaan missään tuntunut pahalta vaikka näitä "kohtaamisia" riittääkin.... Aika metka toi että teillä joku muukin kuuli askeleet käytävältä samaan aikaan.
VastaaPoistaMinulla on vähän sama hautuumailla. Varsinkin joulut on levottomia. Noita liike-energioita olen kanssa kokenut ennen. Ne ei ole pelottaneet samalla tavalla ja jotenkin ne on tuntuneet tutuilta tyypeiltä.
PoistaHauska huomata, että paitsi hullunleiman (joka oli jo), sain myös vertaistukea!
Lueskelin taas sun blogia, Vibahan asui meillä aikoinaan. Juuri eilen juttelin veljeni kanssa ja muistelimme Vibaa, miten se oli kova juoksija ja sillä oli vauhdit hallussa. Koko sydämestäni toivon, että hän on periyttänyt juoksijageenit varsoilleen, sen verran paljon olet tehnyt sen ja varsojen eteen etten voi muuta kuin hattua nostaa sinulle. Viba löysi maailman parhaan kodin. <3
VastaaPoistaMä olen käynyt meediolla pari vuotta sitten. Oli niin mielenkiintoinen kokemus ja meedio kertoi, että meillä kotona on näitä henkimaailman olioita, joiden suurinta hupia on kiusata meidän kissoja. :-D Muutenkin oli mielenkiintoisia asioita, joista hän kertoi ja joita ei ventovieras ihminen voinut tietää muuten kuin että hällä oikeasti oli yhteys yläkertaan. Toivotaan, että tuo vanha mies on sellainen, joka pitää teidän tallista ja hepoista huolta! :-)
Voi nyt tuli kyynel silmäkulmaan. Kiitos! Luonnetta se on ainakin varsoilleen antanut :) Toivon minäkin, että vanha mies on hyvällä asialla. Jos sinulla on tuon meedion yhteystiedot jossain tallessa niin laitahan tulemaan ;)
Poista