Selviytymispaketti

Tallinpitäminen on kaiketi aina haasteellista, siinä on se sosiaalinen puoli ja sitten se fyysinen, jos ei haasteellista niin ainakin raskasta. Sitten, kun on tällainen jalkapuoli, tulee siihen hommaan ihan oma vivahde.

Vaikka välillä tuntuu, ettei tuu mitään, niin tulee sitten kuitenkin. Pahin vastustaja on jatkuva kipu ja siitä johtuva unen puute. Kun aamulla on vaan pakko päästä liikkeelle, hörppään lasillisen Colaa ja taas mennään. Ilman ei tulisi mitään.

Must have #1: Coca-Cola

Eikä se kipu vain öisin ole ongelma. Jotkut päivät on tosi vaikeita. Jos joudun olemaan jaloillani kaiken päivää, kipu yltyy sietämättömäksi. Jos joudun kävelemään portaissa, kipu käy sietämättömäksi. Jos istun liian kauan, kipu käy sietämättömäksi. Jos otan yhdenkin huonon askeleen, kipu äityy heti.

Kun kipu yltyy, uni vähenee ja kun uni vähenee, kipu yltyy. Se on sellainen oravanpyörä. Lepo on avainroolissa kivunhallinnassa, mutten ole vielä keksinyt, miten sen tähän tallinpitoon ja töissä käymiseen yhdistäisin. Todellisuus, jossa kipulääkkeet astuu peliin.

Olen kokeillut lähes kaikkea. Riittävän tehokas nappi pistää pään sen verran sekaisin, ettei päivätyön hoitaminen tai autolla ajaminen oikein enää onnistu. Siitäkin huolimatta, seuraavasta "suunnilleen vartista" selviäminen edellyttää, että ottaa jotain. Pillereiden nieleminen on jotenkin tosi vaikeaa, mutta kiitos Coca-Colan, mahdollista.

Kiitos hermovamman, vasen jalka on emäntäänsäkin erityisherkempi. Kaikenlainen koskettelu on sille liikaa ja pienikin tuulenvire tuntuu kusiaisten pissamarssilta ihonalaisissa kerroksissa. Sitä tunnetta ei pysty edes kuvailemaan.

Joka päivä joutuu miettimään, mitä pystyy pitämään päällänsä, koska vaatteetkin aiheuttaa fyysistä tuskaa. Sama homma kenkien kanssa. Jos voisin, kulkisin varvassandaaleissa, mutta eihän ne talvella kivat ole ja hevosten kanssakin aika vaaralliset. Niinpä kuljen kumppareissa kaiken aikaa. Koska palelen (myös kesäisin) jalassa on yleensä PowerBootsit. Ne on paitsi lämpimät, kivat ja kevyet jalassa.

Must have #2: PowerBoots

Kun olen ladannut itseni Coca-Colalla ja särkylääkkeillä ns. toimintakuntoon, vedän PowerBootsit jalkaan ja alan siivota karsinoita. Tässä kohtaa turhakkeesta tulikin tarpeellinen.

Kun aikanaan hankin akkutalikon tallitöitä helpottamaan, olin varma, että tein virheen. Talikko tuntui hemmetin raskaalta ja se tärinä. Yhden karsinan jälkeen kädet olivat kirkkaan punaiset ja yliaktivoitunut verenkierto kihelmöi sormissa. Kelasin, että sinne meni taas muutama satanen.

Koska muutama satanen ja saakelin nuuka luonne, en antanut periksi. Meni joitakin viikkoja ja aloin päästä pikku hiljaa kärryille. Sen jälkeen ei muut talikot ole enää kelvanneet.

Akkutalikko todella on parasta mitä minulle on tapahtunut (karsinan siivousmielessä). Se ei tunnu enää painavalta, sen käyttö on helppoa ja tehokasta. Parasta tietysti se siivoamisen helppous, mutta myös huomattava kuivikehävikin väheneminen. Talikko säästi itsensä takaisin hyvin pian.

Must have #3: GabelMaxx akkutalikko

Tallin siivoaminen on verrattaen fyysinen suoritus, mutta kuitenkin tasolla, josta pystyn suoriutumaan. Huonoina päivinä hitaasti, mutta suoriutumaan. Sitten on kaikki ne hommat, mihin fysiikka ei yksinkertaisesti riitä. Ei vaikka olisi terveet jalat, pää ja selkä. Esimerkkinä mainittakoon heinäpaalit, jotka painaa parhaimmillaan sen 400 kg ja talvisin lumien auraaminen (noin kilometri tietä ja saakelisti pihaa, rataa ja ratsastuskenttä).

Joo, voisin pistää hevoset hommiin, ja varmaan pitäisikin, mutta traktorin kanssa säästyy oi niin arvokasta aikaa.

Must have #4: Valtra A95

Kun asuu kaikkien julkisten liikennevälineiden tavoittamattomissa (paitsi taksi, ei varaa), käy töissä kaupungin keskustassa (hevosella kulkeminen hankalaa) ja hevosiakin joutuu kuljettelemaan kaiken aikaa (yleensä klinikalle) niin auto on aika must. Ja sen auton vetokyky on aika olennainen osa sen auton olemista.

Rakastan urheiluautoja, mutta eihän ne tässä hommassa mihinkään pysty. Niinpä ajelen kovan onnen Subarullani.

Kun joku toinen neliveto löytää itsensä ojan pohjalta, me Subarun kanssa saadaan se ja itsemme sieltä ojasta ongelmitta ylös. Kätevä peli. Kokonsa puolesta Subaru on näppärä kaupunkiauto, mutta voimansa puolesta niin hiton paljon edellä muita vastaavia autoja. Ajomukavuus on hyvä kovissakin nopeuksissa ja toisaalta sitten taas vääntöä löytyy jos jonkinlaisiin pelto-/metsämeininkeihin.

Must have #5: Subaru

Siitäkin huolimatta, että meillä on ollut ne vaikeat hetkemme, rakastan tätä autoa ja luulen, että seuraava on samaa sorttia.

- J


Inspiraatio tähän tuli #HorseBloggers Blogitipseistä (#21), allekirjoittaneelle tyypillisellä omalla pikku twistillä.