Mysteereistähän minä tykkään. Pysyy pää kivasti kasassa, kun ei tiedä mikä mörkö siellä pimeydessä lymyää ja hälytystila jää ikäänkuin päälle. Sitä luulee näkevänsä ja kuulevansa kaikenlaista. Tai sitten ei. Meniköhän siinä viikko tai korkeintaan kaksi, kun eläinlääkäri sai avustajineen tulla tontille toteamaan, että ei mitään hätänä. Silloin kipukohtaus meni vartissa ohi.
Jotta en koskaan nukkuisi öitäni hyvin, iski kipukohtaus tällä kertaa keskellä viikkoa ja keskellä yötä. Tai no, siinä iltatallin tuoksinnassa sen jo huomasi, että ei tuo pieni hevosen taimi taida kunnossa olla. Kovin kauaa ei tarvinut odotella, kun piehtarointi ja huokailu alkoi. Mehut nassuun ja hevoset yöhön.
Lapsi käveli äitinsä perässä väsyneenä, mutta käveli. Tissiä teki mieli, mutta tissitauot varsa käytti kiukkuisena mahaansa potkien ja äidille kiukutellen. Aika klassiset ähkyn oireet. Pulssi ja limakalvot olivat yhä normaalit.
Saatiin paikalle sama päivystäjä, joka meidät kuukausi aikaisemmin lähetti Hyvinkäälle. Kun tohtori oli tontilla (puolessa tunnissa), kipuilu oli enää lievää. Lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi letkuttaa lasta, sillä sen suolistoäänet olivat reippaat, sen limakalvot kauniin pinkit ja olemus pirteä. Lääkäri kuitenkin luotti havaintoihini kivusta, eikä epäröinyt antaa kipulääkettä. Kohtaus oli taas ohi melkein yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Kun yleisimmät ähkyn aiheuttajat on suljettu pois, mitä jää jäljelle? Vatsahaava, kasvukivut ja rakenteelliset ongelmat..Matolääke saattoi tällä kertaa vaikuttaa asiaan, sillä varsa sai sen samana aamuna.
Huoli on suuri ja ahdistus epätietoisuudessa valtava. Mietin, uskallanko laittaa varsaa kasvamaan vieraaseen pihattoon tai uskallanko pitää sitä kotona. Huomataanko vieraassa paikassa, jos jotain on pielessä? Kestääkö jalka? Vai onko kotona varma kuolema?
Vipsun sairastuminen kummittelee taustalla. Vipsun sairastumiselle en olisi voinut mitään, mutta se kalvaa silti. Mietin, vaikuttiko se jotenkin varsaan. Ja jos vaikutti, miten?
Kun viime viikolla sain Vipsun kontrolliverikokeiden tulokset, en ollut uskoa niitä. Vipsu on toipunut "varmasta kuolemasta" käytännössä täysin. Sen maksa-arvot ovat normaalit. Kaiken stressin ja itsesyytöksen keskelle syttyi yhtäkkiä helvetin kirkas valo. Niin kirkas, että häikäisee ja kun katsoo toiseen suuntaan, ei oikein saa selvää näkemästään.
Kauhun tasapainolle ei kuitenkaan voi mitään. Venda pitää siitä huolen. Olisipa olemassa tietotoimisto, josta saisi varmuudella oikeita vastauksia. Tuppaan nimittäin epäilemään mm. itseäni, muita ja verikoetulosten absoluuttista oikeellisuutta. Varsan pihattoasiassa on siinäkin mielipiteitä yhtä monta kuin esittäjiä, eikä oman pään tuuliviiritaipumus asiaa helpota.
Päätösten teko, ylivoimaista.
- J
Voi Venda. :( Sellaista se tuntuu näiden kanssa olevan, aina on joku huoli päällä. Ei tammavarsan minusta ole mitenkään välttämätöntä päästä mihinkään varsapihattoon. Saisitko sille kotiin sopivaa seuraa? Tammavarsaahaan ei ole mikään kiire vieroittaakaan.
VastaaPoistaMinähän en aio lähettää orivarsaakaan vielä ekana talvena mihinkään vaan pidän sen emän kanssa kevääseen, tarkoitus olisi vieroittaa se nykyisessä paikassa ja sitten vasta viedä orilaitumelle. Tosi vaikealta tuntuu ajatus, että se ei olisi joka päivä oman silmän alla, etenkin kun on sellaisesta jo yksi kokemus.
Mutta hei, upeaa että Vipsu toipui täysin! Näitä tapauksia on nyt tänä kesänä kantautunut korviin aika monta. Kaikille yhteistä se, että maksa-arvot ovat huidelleet korkealla ja sitten palautuneet normaaleiksi. Tässä olisi kyllä jollekin eläinlääkärille hyvä tutkimuskohde.
Meinasin samaa, että ei se varmasti pilalle mene vaikkei heti pääsisi varsapihattoon. Sun tilanteessa en varmaan uskaltaisi päästää lasta silmistäni, kun ei tiedä mistä kipuilut johtuvat. :(
VastaaPoistaHienoa, että Vipsu sai puhtaat tulokset verikokeista! Jotain iloa sentään!
Tuli muuten kuvista ihan hymy huulille, on varsat vaan ihania, kun ne iloisina mennä viipottavat tukka putkella. :)
Samaa mieltä kuin ylläolevat, ei pihattoon. Vaikka olisi kuinka hyvä ja luvataan kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista, niin ne ei siellä pihatossa ole samalla tarkkailuasteella kuin kotona/tallissa. Saat varmasti Vendalle kaverin (ponit on hyviä, esim. russi) tai sitten pidät Vipsun kanssa kevääseen ja vieroitat vasta kun saa laitumelle. P.s. ihan mahtavaa että Vipsu on terve!!!
VastaaPoistaKiitos! Juuri tätä tarvitsin. Vahvistusta. Kaveri oli tavallaan jo katsottukin, mutta elämän lanka on sellainen, että se katkeaa aina joltain kantilta väärässä kohdassa..Toisaalta meidän Mörkö olisi ollut varmastikin loisto seuraa, mutta siinäkin on matkassa mutta..kaveri asia joka tapauksessa harkinnassa! Eihän sitä tiedä jos vaikka toisen varsan XD
VastaaPoista