Venda on juoksennellut varsin määrätietoisesti milloin mihinkin parin viikon ikäisestä asti. Kun kalenteri näyttää maagisen puolivuotisen elämäntaipaleen täyttyneen, on paitsi ensimmäisen rokotuksen, myös vieroituksen aika käsillä.
Viikari sairastui puolitoista viikkoa sitten virukseen ja sotki vähän kaikkien elämän. Vendalle se tarkoitti reilua viikkoa lisää yhteiskarsina-aikaa äidin kanssa. Maanantaina iltaruuat nautittiin omasta kupista, tyytyväisenä. Mutta koska karsinassa oli kalterit suojaamatta, yö vietettiin vielä äidin helmoissa.
Seuraavana iltana määrätietoinen marssi johti omalle kupille, omaan karsinaan. Kalteritkin olivat jo saaneet suojaverkon, joten vauva sai viettää ensimmäisen yönsä yksin?
Yleensähän vieroitus on kaikkein rankinta asianosaisille. Varsalle ja sen emälle. Yleensä. Meillä ei mene mikään mitenkään yleisesti. Vendan seinänaapuri päätti, että naapurikarsinaan muutti paholainen.
Elkeet oli nähtävissä jo edellisiltana, mutta tavoilleni epätyypillisesti ajattelin, että alkujännitystä, menee ohi. Se oli kaiken, ainakin elämän loppu, jos naapuri itsensä tuollaiselle altistaisi. Varsalle. Niinpä pakene! Ja niin se naapuri sitten pakeni karsinassaan parhaansa mukaan.
Kolina aiheutti järkytystä myös käytävän toisella puolella. Venda tuijotti kolinan alkulähdettä naama kiinni karsinan välikalterissa, yrittäen suu täynnä heinää kysyä, mikä sillä isolla hevosella oli hätänä. Sekös sitä isoa hevosta syvästi järkytti.
Niin Venda laitettiin vielä täksi yhdeksi yöksi äitinsä karsinaan. Seuraavana iltana naapurihevonen päätti, että asuu mieluummin ulkona kuin samassa tallissa pienen paholaisen kanssa. Aloin palata itselleni tyypillisempään "ei tästä mitään tule"-moodiin.
Saatiin naapuri lopulta talliin, mutta ei puhettakaan, että oma karsina oli vaihtoehto. Siellä se paholainen taas tuijotti. Korvat hörössä ja suu täynnä heinää. Herran jumala!
Hevoset on herkkiä eläimiä. Pitäisiköhän tässä nyt luottaa tuohon naapurin antamaan arvioon vai omaansa..
Jotta tallissa saavutettiin välirauha, muutti Viikari Vendan naapuriin. Viikari on sellainen kaikkien kaveri. Venda sai nukkua yönsä rauhassa äidin ja Viikarin välissä. Paitsi että ei nukkunut. Eikä syönyt. Olipas tylsää. Oliko se sittenkin tavanomainen varsa, joka vähän kuitenkin hermoilisi ajasta ilman äitiä?
Yöllinen tarkastuskäynti tallissa todisti, että hengenvaarassa ei ollut kukaan. Entinen naapuri oli rauhallinen ja vaikka Venda hermostunut omaksi itsekseen olikin, se ilmeni lähinä pälyilynä. Vipsulla tissit kenties kiristivät, mutta muutoin sekin oli rauhallinen.
Seuraavana aamuna - palkinnoksi - Venda pääsi aamupuuron jälkeen tissille. Voi sitä pienen hevosen riemun ja ryystämisen määrää. Venda ei ole enää muutamaan viikkoon juuri tissillä viihtynyt, nyt sitten senkin edestä.
Aamumaitojen jälkeen äiti ja lapsi pääsivät yhdessä ulos. Katsotaan nyt, kauan sitä iloa kestää. Kunhan yöt alkavat sujua, on kaiketi aika siirtyä vieroituksen seuraavaan vaiheeseen. Onneksi ei ole kiire.
Vendan passi saapui vihdoin, puolivuotislahjaksi. Tänään sinne merkittiin ensimmäinen rokotus. Operaatio, joka sujui kuin tanssi. Ilman askelia. Vielä en uskalla pitää Vendaa käytävällä molemmin puolin kiinni, mutta niin nätisti se seisoo paikallaan, että kaiketi tuotakin voisi jo harjoitella tavoitteellisemmin.
Mitä Viikarin virukseen tulee, kuume pysyi päälle neljässä kympissä kaksi päivää. Sitten se meni ja pysyi pois. Onnekasta kyllä, muut eivät sairastuneet ainakaan kuumeiseksi asti.
- J
Pakko nauraa! Miten ei yhtään edes yllätä, että teillä tulee mahdollisimman epätodennäköisiä ongelmia... On jotenkin niin lohdullista, etten ole ainoa, jolle aina sattuu ja tapahtuu.
VastaaPoistaKiva, että pääsitte noin vähällä viruksesta! Ja Venda on niin nätti, että siitä mielellään kyllä näkisi enemmänkin kuvia, vinkvink.
Minustakin olisi kiva jos Vendasta olisi kuvia enemmän, mutta voi vuorokauden valoisat tunnit ;) Mutta joo, kyllä tämä ongelma pääsi nyt yllättämään, vaikka ongelmiin ollaan totuttu ja turruttu =D
PoistaTäällä alkaa tosissaan pikku hiljaa jänskättämään Lyylin vieroitus, varsinkin, kun se tulee nyt tapahtumaan kertarytinällä. Nyt on jo päiväkin tiedossa, ja se lähenee koko ajan. Myös meillä saattaa projektia vaikeuttaa toiset hevoset eli yli-innokas setähevonen. Mä yritän luottaa siihen, että nyt Vihrun olo helpottaa nopeammin, kun se ei kuule varsan vastausta huuteluunsa.
VastaaPoistaHyvä, että teillä on kuumeilut jo taakse jäänyttä elämää!
Toivotaan, että se menee hyvin! Ja varmasti meneekin. Ehkä se suurin ongelma loppujen lopuksi on setähevosella :)
PoistaMeillä perustetaan tämän herrain yksiö äiteen viereen... jotenkin en usko, että ongelmia tulee varsan puolelta (on aika cool, ei tunnu paljoa äiteen tekemiset nappaavan enää), mutta tämän luettuani...*kylmä hiki*
VastaaPoistaHaha! Hyvin se menee :)
PoistaPistin eilen pojan omaan yksiöön tarhasta hakiessa syömään juniorinappulat ja lykkäsin tupon heinää. Ei mitään sanottavaa reaktiota. Hieman ihmetteli, että miksi tässä on seinä äiteen ja hänen välissä, mutta jatkoi syömistä. Annoin olla tunnin verran ja sitten palautin äidin viereen. Tänään rokotus ja sitten joulun jälkeen tosimielellä omaa asuntoa kohti!
PoistaLoistavaa! Tällä taktiikalla mekin mentiin. Ensimmäinen yö oli ilmeisesti vähän jännä, kun heinää niin paljon jäi, mutta viime yönä oli heinät syöty ja vesiämpäri tyhjä, kakat siisteissä kasoissa ja lapsi heräsi uuteen päivään makuulta :)
Poista