Minulla oli tänä keväänä etuoikeus nähdä molempien Vipsun varsojen ensivierailu isolle radalle. Sitä isosisko perässä, mitä pienempi edellä.
Vendan isosisko, Ilon Kajastus (Jasu), on Vipsun esikoinen. Vaikka se oli nyt ensi kertaa isolla radalla Jokimaalla, on sitä toki treenattu kotona aktiivisesti. Ja mikä on ollut treenatessa. Kotona sillä on käytössä upeat metsätiet mielettömine mäkineen ja paikallinen "pikkurata". Osaavat kädet ohjaksissa siitä on kehittynyt varsin urheilullinen nuori.
Koska maltti ei ole suurin valttini, helpottaa isosisko nälkää, joka on kirjaimellisesti alkanut kasvaa sietämättömäksi pikkusiskon kanssa pelatessa. Nimittäin ravinälkä. En millään malttaisi odottaa vielä paria vuotta, että opetuslähtö ja koelähtö ovat todellisuutta myös Vendalle. Tai no, minulle hevosen omistajana.
Nyt jännätään, koska on isomman murun nimi koelähtölistalla.
- J
Onnea kasvattajalle, hienolta näyttää Vipsun esikoinen, sillä on äitinsä ilme <3
VastaaPoistaJännittävintä ikinä, kun sen oman kasvatin nimi koreilee siellä lähtölistalla!!! Minähän jännitän myös kaikki tämän tontin tammojen varsat, vaikka ne ei ole meillä syntynyt. Kaverin kummin naapurin ruuna aiheuttaa myös sydämentykytyksiä, enkä oikeasti ikinä pysty katsomaan mitään lähtöä, missä on vähääkään läheltäliippaava poni voilokki selässä.
NIIN paljon tämä laji antaa (ja ottaa), että toivottavasti saadaan tässä mukana olla... tavalla tai toisella!!! Jääkö Venda sulle kotiin?
Kiitos <3 Näinhän se on, vähän jo hirvittää miten oma pumppu/hermo aikanaan kestää.
PoistaVendan tulevaisuuden kuviot on omistajaa, raviuraa ja kuningatartitteliä lukuunottamatta hieman auki, mutta melko varmasti se tulee pääsääntöisesti olemaan kotona. Pidän sen siis itselläni.
Koska meiltä puuttuu treenikaveri (koen että tärkeää varsalle), käy se saamassa "vetoapua" mitä todennäköisemmin rataolosuhteissa jatkossakin. Ovatko ne sitten pitempiä vai lyhyempiä pätkiä, sitä en vielä tiedä, mutta alustavasti on syksylle jo sovittu opitun muistuttelua.
Hei Jenny!
VastaaPoistaLöysin blogisi vasta hiljattain ja tässä hiljaisissa työvuoroissa olen lukenut blogitarinasi alusta tähän päivään asti.
Tapasi kirjoittaa koukutti minut heti ja jopa innolla odotin töihin menoa, koska tiesin että taas on aikaa jatkaa lukemista :)
Näiden muutaman viikon aikana teistä tuli jollain tavalla "läheisiä" ja useamman kerran sain pyyhkiä kyyneleitä, niin ilosta ja kauneudesta kuin surusta ja myötätunnosta. Kiitos siitä että olet saanut minut tuntemaan <3
En tunne sinua henkilökohtaisesti, mutta voin silti sanoa että olet upea Ihminen.
"Sitä, sitä että
edes häivähtävän hetken
uskaltaa olla suurempi
kuin onkaan,
jättää ohjakset
hyvyydelle ja kauneudelle,
sitä kutsutaan
täydellä syyllä
mahdollisuudeksi
tulla ihmiseksi."
Tommy Taberman
Kiitos! Tuskin aavistatkaan, miten ihanalta tällainen palaute tuntuu ja kuinka suuren valon se hallitsevaan synkkyyteen tuo <3
Poista