Se on katsokaas niin, että jos jotain luvataan, se pidetään. Viimeinen lupaukseni Vipsulle oli, ettei sen lapsilta tule koskaan puuttumaan mitään. Että kävi mikä kävi, "Venda tulee aina saamaan kaiken. Se tulee olemaan turvassa. Minä lupaan".
Mielessäni minä ajattelin, että ei enää yhtään hevosta. En pysty enää. En jaksa. En halua olla tässä maailmassa. Mutta Venda.
Niin minä sitten ostin ponin, koska ponejahan ei lasketa?
Perusteltua poni on siinäkin mielessä, että siskon poika saa nyt tottua hevosiin "omankokoisessaan" seurassa ja ennen kaikkea Vendalla on ystävä, joka on aina sen mukana.
Sitten kohtalo heitti eteen Legon. Raviponin ratsastuskoulutaustalla. Meille paperilla täydellinen tyyppi.
Kun Lego viime viikolla tuli kotiin, tiesi Venda heti, että tämä on se poni, josta sille on puhuttu. En ole koskaan nähnyt hevosta niin innoissaan mistään. Ponikin tiesi.
Joskus onnistuu. Tällä kertaa paremmin kuin hyvin. Tervetuloa kotiin Lego!
Kaunisrannan Legolas |
- J
Oi ihanaa että Venda on saanut itselleen oman parhaan ystävän <3
VastaaPoistaKyllä. Suuri helpotus :)
Poista<3 Lego on ihana :)
VastaaPoistaLego on kyllä aika tyyppi =D
PoistaMahtavaa! On aina ihanaa, kun hevosista tulee bestikset.
VastaaPoistaNiin on!
PoistaJuuri ajattelin, että mitäs teille kuuluu. Mutta hyvää siis <3 Parhaat ystävät on parhaita <3
VastaaPoistaKaikki on niin suhteellista ;) Mutta ystävät on <3
Poista