Ihan on tietysti oma vika. Puolustuksena mainittakoon, että aivopieruinen aamustartti peltohommiin ei pitänyt sisällä aavistusta tuntien tuskasta paahteisella laitumella. Koska oli kello kuudentoista deadline, oli vietävä loppuun se, mitä tuli aloitettua. Eli ihan hölmö aidan siirto ennen asukkaita.
Hikikiukussa ihmettelin, mikä sitä silmää niin pistää. Vähän semmoinen "ripsi irti"-fiilis. Arskat sivuun ja peilin eteen. Siitä se pakokauhu sitten laukesi laukalle. "Jännä" fiilis huomata, että silmää pistää ötökkä. Tarkemmin tarkasteltuna mäkäräinen. Eli ei vain pistä, vaan käytännössä syö silmää!
Siinä se pieni kärpänen aterioi ripsien tyvessä, siellä silmän puolella. Normaalistihan sitä huiskaisee ötökän menemään, mutta siinä oli nyt sen verran ahtaat paikat, että piti vähän pikakelata vaihtoehtoja.
Suoritus ja kokemus kaikkinensa jäävät historiaan painajaisena. Viime kesäinen kärpäsen korvakäytäväkuolema jää hyväksi kakkoseksi. Sitä en vielä akuutista paniikista selvittyäni ole keksinyt, että millä taltutan tuon poltteen ja kirvelyn, ymmärrän kuitenkin yhä paremmin, miksi hevosilla ottaa koville. Onneksi ei turvonnut okulääri umpeen.
On öttiäisistä toki iloakin. Ne varmistavat, että etäisistäkin tulee ystäviä. Aiemmin havaittua jojoilua etääntymisen ja lähentymisen välillä ei ole enää nähtävissä Vendan ja tämän kesäystävän välillä, pelkästään lähentymistä.
Paitsi jokailtainen rituaalimarssi. Se alkoi taas äsken. Venda johtaa, kesäystävä seuraa. Tai niin sitä luulisi. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että Venda todella kulkee edellä, kesäystävän hampaiden kannustamana. Toisaalta vaikuttaa, ettei Venda juuri korvaansa lotkauta, vaikka naapurin hampaat ottavatkin toistuvaa tuntumaa. Mene ja tiedä. Ehkä kaveria kyrsii se loputon ramppaaminen.
Ehkä tai sitten ei, tälläkin asialla on yhteys lentäviin hyönteisiin.
Sen lisäksi, että Vendalla on kesänmittainen rapsuttelukaveri, sillä on myös ensimmäistä kertaa veriarvot mallilla, joka ei herätä hysteriaosastossa suuria tunteita. Jos ei ihan jokainen arvo osu skaalaan, ei mitään olennaista ole kovin kaukanakaan.
Toki meillä edelleen on mysteeriongelma vasemmassa takajalassa ja outoa satunnaista lihasvärinää lapaluiden tietämillä, mutta on edes yksi kolmesta kunnossa. Se on paljon se!
Juhlimaan en toki rupea ja varmuuden vuoksi olen huolesta sekaisin, mutta ehkä tämä tästä. Ainakin jos huomiseen asti. Ehkä.
- J
Apua, en ole koskaan kuullut, että hyttynen voi syödä silmää! Toivottavasti silmä on jo kunnossa! Tsemppiä myös Vendan vaivojen kanssa. Täälläkin mietitään taas jalkaosastoa, että jälleen kerran kohtalotovereita ollaan. Ei mitään uutta auringon alla.
VastaaPoistaEttä asetelmat ennallaan..toivotaan nyt, että tämä meidän keskinäinen asetelma jo kohta muuttuisi vähän kevyemmäksi. Silmä on jo ihan ok, sellainen kiva pieni verikello kummitteli siinä pureskelukohdassa, mutta on nyt onneksi tiessään. Henkisesti sitten ihan eri asia XD
PoistaHyi hitto.... ehkä mä en valita muutamasta syödystä tai muuten vaan hampaiden välistä kaivetusta itikasta... mutta että silmänsyöjä YÄK! Mun silmiin ei koske edes silmälääkäri!!!! Murheet on vakio, välillä liikaa välillä melkein sopivasti. Tsemppiä <3
VastaaPoistaSama homma silmien kanssa. Siksi ehkä pahinta ikinä.
PoistaKärpäsen korvakäytäväkuolema 8-O
VastaaPoistaJoo. Kyllä se nyt tästä silmäsyömisestä selvittyäni kuitenkin oli pahempi. Pörinä kuului hiipuvana päänsisällä, lopulta korva tulehtui ja kärpänen kuoli. Vinkki vitosena, oliiviöljyä voi ja kannattaa laittaa korvaan, jos se tulehtuu tai muuten kipeytyy ;) Ihan korvalääkäriltä saatu neuvo!
Poista