Nyt, kun tuli 20 vuotta täyteen työelämää vailla oikeita lomia, kokeilin olla kolme viikkoa putkeen pois. Suhteellisen hyvin on sujunut (sängyn pohjalla sairastaessa), mutta koskaan ei kaiketi voi täyttä jättipottia voittaa, ja näin ollen hevoset ovat pitäneet tiukasti tontilla.
Talvisin jaksaa hengittää, kun katsoo kesäkampaa lohduttautuen ajatuksella hevosista laitumella. Ehtii tehdä muutakin kuin katsoa kellosta, koska seuraavat heinät. Koska sisälle, koska ulos. Paitsi, että eipäs sittenkään. Onneksi ovat sentään vuorokauden ympäri ulkona, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei aikataulutus ala painaa jaloissa - ja päässä.
Niin tuli lähdettyä Puolaan. Piti mennä johonkin ihan muualle, mutta iski pelko, ahdistus ja pakokauhu. Sekä realiteetit.
Viimeksi poistuttiin maasta lomamielessä kolmeksi päiväksi vuosi sitten tammikuussa. Se kävi niin helposti ja tuli niin tarpeeseen, että teki mieli ottaa uudelleen tavaksi. Pari viikkoa myöhemmin Vipsun elämä päättyi.
Asioilla ei ehkä ole syy-seuraussuhdetta, mutta taipuvaisena taikauskoon, en ole antanut itseni hirvittävästi sittemmin hengittää. Viikarin poismeno ei asiaa auttanut. Nyt vahdin tuota viimeistä kuin haukka. Ja toisaalta annan sen olla pulsseineen laitumessa, että mene ja tiedä..
Mutta Puola oli hyvä. Ihmisten kielitaito ei kenties ole paras mahdollinen, mutta riittävä. Lentoaika superlyhyt (hätätilanteessa yhtä nopeasti Viikissä kuin hevonen). Hintataso erittäin edullinen ja kaikki lähellä kaikkea. Ainakin Krakovassa tuntui siltä.
Huomio kiinnittyi turvallisuuden tunteeseen ja ahdistuksen puutteeseen. Paitsi, että tiesin Vendan olevan supertarkkojen silmien alla, kaupunki vaikutti jopa petollisen kulkukoirattomalta, kerjääjättömältä eikä narkkeja tai juoppojakaan osunut reitille. Kun joku vaikuttaa liian hyvältä, se todennäköisesti on sitä, mutta näin turistin turvallisuuden kannalta en valita.
Puolan pakollisiin kuuluu tietysti keskitysleirit Auschwitz ja Birkenau. Nekin tuli tarkistettua. Olivat jotain muuta kuin odotin. Birkenau meinasi jäädä käymättä, koska niin monessa lähteessa todettiin sen olevan vain piippuja pellolla, ei mitään nähtävää. Auschwitzia suosittelivat kaikki.
Kävi kuitenkin niin, että tuo aidoin rajattu "idyllinen kylä", jota Auschwitziksi kutsutaan, ahdisti vähemmän. Birkenau todella on pellolla eikä siellä ole juuri muuta kuin ne piiput, mutta se onkin se juttu. On pelto, yksi raide ja portti, josta kuolemanraide kulkee. Se oli reissun pysäyttävintä antia.
- J
Ei kommentteja