Porkkanan perässä - Legon kanssa lenkkeily

Olen yrittänyt kehitellä juttua, joka olisi minun ja Legon. Sellainen juttu, mikä lähentäisi meitä, kasvattaisi keskinäistä luottamusta ja olisi mukavaa molemmille. 

Keksin, että (vähintään) kerran viikossa käydään kävelyllä ja ihan vaan hengaillaan. Täysin vakuuttunut en ole näiden kävelyiden mielekkyydestä Legon näkökulmasta, mutta uskon hyötyjen olevan vahvasti voitollisia. Minä liikun, Lego liikkuu. Molemmat saa raikasta ilmaa ja vaihtelevia maisemia. Lego huomaa, että olen muutakin kuin ruokalähetti, treeninatsi tai paikalla, kun rauhoitus annetaan.




Käytännössähän tämä on mennyt niin, että Lego liikkuu, jos on joku porkkana, jonka perässä liikkua. Ja kun se porkkana on taluttajan kädessä, jää sormet väliin vähän joka lenkillä. Olen siis onnistuneesti tunaroinut tämänkin homman.

Okei, liikkuuhan Lego, mutta tahti on varsin verkkainen. Lego ottaa lenkit enemmän sen mainitun hengailun kannalta, ei niinkään hyötyliikunnan. Hassua sinänsä, että jos juokset - Legokin juoksee, mutta jos yrität kävellä reipasta tahtia, vauhti hidastuu kunnes pysähtyy. Otetaan ideoita vastaan. Se juokseminen kun ei oikein (vielä) allekirjoittaneelta onnistu.




Jos joku ei tiennyt, niin käveleminenkin on saavutus. Vammauduin 2011. Vuodet ovat kuluneet kävelyä - ja pikku hiljaa juoksemistakin - harjoitellen. Uima-altaassa jo tapailen juoksuaskelia, mutta kuivalla maalla ei käy ollenkaan yhtä helposti. Näin ollen unohdamme toistaiseksi juoksemisen ja keskitymme kävelyyn.

Lenkin minimimatkatavoite on 5 kilometriä. Tällä hetkellä meillä menee noin tunti siitä suoriutumiseen ja se on periaatteessa ihan jees. Kiva olisi, jos puolessatoista tunnissa matka olisi tuplaantunut. Jotain siinä välissä olisi jo iso voitto. (Sellaista hengailua...)




Pääasiassa olemme käyneet kävelemässä omaan metsään tehdyillä poluilla ja läheisellä "ulkoilualueella". Pikku hiljaa olemme laajentaneet reviiriä muihin lähimetsiin. Haaveissa on, että kesällä haettaisiin jätskit lähikaupasta, sinne on nelisen kilometriä. Siskolleni matkaa tulee noin 5km suuntaansa, sielläkin voitaisiin käydä.

Jos ei koskaan päästä matkatavoitteisiin, ei haittaa. En tiedä Legosta, mutta minä nautin näistä kävelyistä aivan suunnattomasti.




- J

4 kommenttia

  1. Itsellä ei koiraa, niin lainaan aina välillä kaverin ponia kävelyseuraksi. Ponin kanssa kävely ja hölkkäily on hirmu terapeuttista <3
    Tosin näin vihreän aikaan hieman haastavampaa, mutta myöskin jollain tavalla hauskempaa, kun vähän väliä neuvotellaan, että olisiko jo ponin ruokatauko :D
    Tosin sitten kun ponilla on enemmän virtaa, pistän suosiolla kärryt perään ja painellaan reippaasti pitempi lenkki, ylösalas pomppiva poniini ei enää olekaan niin hauskaa kävelyseuraa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tästä kaikki kohdat XD Niin tuttua ja niin totta!

      Poista