Yksi ensimmäisiä asioita, joita minulle selvisi jo ponin "hankintavaiheessa" oli, että juominen ei kuulu ponin oletettuihin vahvuuksiin. Kun poni muutti kotiin, ihmettelin välillä mistä ne puhuu, mutta huomasin toki, että veden kulutus oli vähäisempää kuin suurjuomari siskollansa. Juotettuna poni kuitenkin nautiskeli palautumismehunsa hyvällä halulla, joskin hitaasti ja tarkasti maistellen.
Kun poni juo huonosti, kakka on kikkaraa ja ummetuksen uhka yllä. Kunnes uhka konkretisoitui. Viikonloppuna, kuinkas muutenkaan.
Onneksi oireilu oli lievää, eikä vaikuttanut lääkärin silmään oikeastaan edes kipeältä tuo pieni, tulisesti miesten kanssa pystytanssia tanssinut poni. Rektalisointi kun oli Legon mielestä suora sodan julistus ja, kuten sanotaan, sodassa (ja rakkaudessa) kaikki on sallittua.
Sen perustella mitä lääkäri sai suolta tunnesteltua, tilanne ei vaikuttanut huolestuttavalta. Limakalvot, pulssi, lämpö ja hengitysäänet olivat kaikki normaaleja. Suolistoäänetkin kuuluivat hyvinä. Mutta onneksi uskoi omistajaa (joka ehkä oli suhteettoman hysteerinen, myönnetään) ja antoi kipulääkkeen. Käytiin seuraavalla viikolla nimittäin röntgenissä toteamassa, että ummetusta oli. Joskin sulavan ja ulostuvan oloista.
Hiekkaa pelkäsin, mutta parempi kaiketi näin.
 |
| Poni miettii, onko ihmiset tosissaan pakkopilttuun suhteen... |
Täysin uudenlaisena ohjeena saimme nautiskella etikkaa desin päivässä. Happamuus ei olekaan aina paha juttu! Olin hieman huolissani, kuinka Lego etikkansa nautiskelisi, mutta merkitystä ei ole ollut, onko (omenaviini)etikkaa puurossa tai dipattuna heiniin. Aina menee alas.
Iltaheinät Lego saa nyt löysänä viherpuurona (Greenmix). Kuten Viherpelletistä tehty makuvesi, myös puuro maistuu. Ja hassua kyllä, kestää syödä pitempään kuin heinät heinänä.
Juottelua on tietysti lisätty ja makumehujen myötä se vähäkin raikkaan veden juominen on tuntunut loppuvan tyystin. Mutta samapa tuo, onneksi poni asuu kotipihassa. Juotetaan, mitä suostuu juomaan, ihan niin usein kuin tarpeen on.
 |
| Puhdasta vettä on huijattu alas houkuttelevilla astiavalinnoilla... |
Parasta tietysti, että ponnistelut ovat johtaneet ponin virkistyneeseen ilmeeseen ja tietty söpöilevä kurittomuus on palannut ohjelmistoon. Kunpa olisimme nyt selvinneet säikähdyksellä. Kamalaa nimittäin on sekin, että edellisen kerran, kun yrityksemme muutti, Vipsu taisteli hengestään Viikissä. Taas oli muutto menossa...
- J
Voi Legoa! Tuo etikkaniksi on minulle ihan uusi, tiedätkö miksi sitä suositeltiin?
VastaaPoistaVaikka moni sanoo, että makuvesiä ei saisi huonosti juovalle juottaa, ettei lopeta veden juontia kokonaan niin minusta on tärkeintä että juo jotain. Ruusallekin juotan joka päivä käydessäni ämpärillisen. Se kyllä on jatkanut myös tavallisen veden juomista, mutta ei ole kovin innokas juomaan riippumatta siitä, saako makuvettä vai ei. Onneksi jälkikasvu on tässä(kin) emänsä vastakohta.
Hassua kyllä, meillä väheni normiveden juonti makuvesien myötä, mutta palasi sitten normaaliksi. Odotin, että tilanne korjautuisi kesällä, mutta hyvä näin. Ja vaikkei korjautuisi ikinä niin juottaisin silti. Hölmöyttä olisi kokeilla tuuriaan, jonka tietää huonoksi.
PoistaEtikalla muutetaan suoliston happamuustilaa ja löystytetään ulostetta sitä kautta. On toiminut erinomaisesti ja vaikuttaa jopa maistuvan. Lääkäri suositteli nyt akuutin tilanteen mentyä jatkamaan etikan kanssa parisen kuukautta, mutta pienemmällä annoksella. Tuli jopa mieleen, että aivan kuin olisi sekin saanut ponin juomaan paremmin.
Toivottavasti poni jatkaa juomista, oli se sitten makuvettä tai ei! Siitä pitää olla iloinen, että Elviiralle on juoma maistunut edelleenkin hyvin, mutta ei sentään karsina tulvi aamuisin. Jos vaikka se hiekkamassa olisi pienentynyt, jossain vaiheessa pitää käydä uudestaan kuvissa, nyt edelleen vedetään psylliumia kolmen viikon kuurina ja välissä kolme viikkoa chiaa. Erityisesti tuon psylliumin aikana sitä toivoo koko ajan sormet ristissä että juominen jatkuu.
VastaaPoistaTässä kohtaa olen todella kiitollinen myös Vendan suurjuomarin ominaisuuksista. Hassua kyllä, se pissaa paljon, mutta sen karsina ei tulvi - toisin kuin parilla muulla, jotka vaikuttaisivat juovan vähemmän. Mihin lie nousee, laskee tai haihtuu kaikki juotu vesi.
PoistaParanemisia ponille! Minäkin olen päätynyt siihen että juottelen koko hevoslaumalle makuvesiä kaiket talvet. Kesällä ne onneksi ymmärtävät itse juoda riittävästi. Loppuidi ehkä itseltä jaksaminen jos pitäisi hulluna juottaa ympäri vuoden.
VastaaPoistaKiitos! Olen samaa mieltä. Onneksi hevosmäärä on vielä ihan kohtuullinen, voisi olla kanta itsellä toinen, jos pääluku lähentelisi muutamaa kymmentä.
Poista