2020

Vuosi oli poikkeuksellisen raskas. Koronalla ei sinänsä ole suurta roolia. Yllättävää kyllä. Toki vuosi oli koronan vuoksi poikkeuksellinen ja vaatii tiettyä mielikuvituksellisuutta irtautua arjesta niin, että se on paitsi sallittua, yleisesti hyväksyttävää ja turvallista, mutta myös mukavaa. Oikeastaan perusarki vaati ihan samat ponnistelut...

Viimeiset pari vuotta ovat olleet vastoinkäymisten ja menetysten täyteiset. Surusta on ollut vaikea irtautua, mutta arki on pakottanut pysymään liikkeessä. Tammikuussa tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun Vipsu vietiin meiltä, huhtikuussa vuosi Viikarin kuolemasta. Suru on yhä musertava. 

Painostavan surun alla yritimme Vendan kanssa päästä sinuiksi radalla treenamisen kanssa. Vaihtelevalla menestyksellä. Alkuvuodesta saatiin kuitenkin pari hyvääkin pätkää ja huudettiin muutakin kuin perkelettä. Hoksattiin pienellä avustuksella, että varustemuutoksista voisi olla apua, kunhan uskaltaisimme kokeilla. 

Keväällä Venda muutti hetkellisesti Vermoon. Yksi vaikeista, mutta oikeista päätöksistä. Kun Venda oli Vermossa, ja Uusimaa suljettu, Lego joutui sietämään loputonta hääräämistä ja lenkkeilyä. Vaikka sitä saattoi välillä vähän ärsyttääkin, suhteemme parani huomattavasti.

Kesä sujui nautiskelen Vendan kanssa tekemisestä. Siitä vuolas kiitos Puikkosen Petelle. Myös satula istutettiin Vendan selkään hyvällä menestyksellä. Kaikki tuntui sujuvan, paitsi lomailu. Lomasuunnitelmia vastusti vähän joka suunnasta, kiitos myös koronan. Lopullinen niitti oli kuitenkin kolarini muuan hevoseläimen kanssa. 

Kolari siirsi viikon hotelliloman ikävien käänteiden saattelemana viikon sairaalalevoksi. Toisaalta kolhu saattoi pelastaa elämän, vaikka jättikin haavoja, jotka erittävät edelleen.

Syksyllä Ilpo starttasi ensimmäistä kertaa ja Venda pokkasi parhaan 3-vuotiaan tittelin Hippoksen näyttelystä. Vendan näyttelymenestys oli hyvä päätös lähes täydelliselle kesälle, tai ainakin se oli päätös. Pian näyttelyn jälkeen - ja vähän jo näyttelyssä - oli selvää, että jokin vaivasi Vendaa.

Leikkaushoitoa vaativa vaiva paikallistui vasempaan etuseen. Loppusyksy ja alkutalvi sujui ensin karsina- ja sitten tarhalevossa. Sokeripalan kokoisen tarhan piti riittää hieman joulun yli, mutta Venda päätti aaton kunniaksi toisin. Lego oli jo joitakin viikkoja änkenyt sokeripalaan seuraksi, mutta aattona Venda päätti, että on hänen aikansa siirtyä Legon luokse. Sittemmin ovat saaneet tarhata hieman väljemmin ja yhdessä.

Hieman ennen joulua Legokin sairasteli. Sairastelua hoidettiin ummetusähkynä, myöhemmin selvisi että taustalla oli kuumeeton virusinfektio. Vaikuttaisi, että selvisimme säikähdyksellä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että laakereillaan ei voi levätä koskaan. Niinpä vimmainen juottaminen jatkuu edelleen.

Kokonaisuutena ajatellen kaipaan mennyttä ja pelkään tulevaa. Perinteisten uudenvuoden lupausten sijaan lupaankin antaa mieliteoilleni huomattavasti useammin periksi. Lupaan yrittää pysyä kasassa parhaani mukaan ja olla mieliksi myös itselleni.

Toivon, että kaikki timanttini säihkyvät vähintään yhtä kirkkaina myös tulevaisuudessa. Toivon, että on tulevaisuus - meillä kaikilla. 

- J