Kuvassa hevosella kolme jalkaa, onko se siis kolmijalkainen hevonen? Ei onneksi kuitenkaan.
Venda seisoo ns. neljällä jalalla kovan treenin jälkeenkin. Se on hevosessa hyvä merkki. Tähän on radalla moni kiinnittänyt huomiota ja se on kiva, mutta kuten Vendan kanssa saamme huomata, kertoo hyvin vähän siitä, miten oikeasti menee.
Ravi on ollut loppukesän ja alkusyksyn harmillisen kateissa pieniä välähdyksiä lukuunottamatta. Välähdykset kertovat, että siellä jossain se ravi on - piilossa eikä pääse itse ulos. Mutta mikä pitää sitä piilossa, se onkin hyvä kysymys. Syytä on etsitty etujaloista, takajaloista, selästä, mahasta...Välillä tuntuu, että krenkkaa kaikki ja sitten taas ei mikään. Mitä se sellainen on? Kasvua? Vaiva joka siirtyy aina edellisen edestä?
Jaloista ei tällä(kään) kertaa ole vaivaa löytynyt löysiä takapolvia lukuunottamatta. Ne taas löystyy, kun ei pääse kunnolla tekemään. Tai, jos jää päiväkin välistä. Tekee pahaa katsoa ja tekee pahaa vaatia, mutta tekee vielä pahempaa jos antaisi vaan olla. Ja tekee pahaa ajatellakin, että liikkumisen ilo väistämättä vähenee, jos on epämukavaa. Että mene nyt sitten ja tiedä, mitä sitä seuraavaksi kokeilisi, paitsi eläinlääkäriä, noitatohtoria ja muita pakanallisia menoja. Eläinlääkäritkin taisi juuri tulla luokitelluksi pakanallisiksi menoiksi - kaikella rakkaudella. Jos ei pakanallisia niin ainakin menoja.
Jaloista ei tällä(kään) kertaa ole vaivaa löytynyt löysiä takapolvia lukuunottamatta. Ne taas löystyy, kun ei pääse kunnolla tekemään. Tai, jos jää päiväkin välistä. Tekee pahaa katsoa ja tekee pahaa vaatia, mutta tekee vielä pahempaa jos antaisi vaan olla. Ja tekee pahaa ajatellakin, että liikkumisen ilo väistämättä vähenee, jos on epämukavaa. Että mene nyt sitten ja tiedä, mitä sitä seuraavaksi kokeilisi, paitsi eläinlääkäriä, noitatohtoria ja muita pakanallisia menoja. Eläinlääkäritkin taisi juuri tulla luokitelluksi pakanallisiksi menoiksi - kaikella rakkaudella. Jos ei pakanallisia niin ainakin menoja.
Etsintä jatkuu, kunnes vastaus löytyy ja syksyn osalta keskitytään katselemaan kaunista värimaisemaa (ja hevosta) lähtölistojen sijaan. Taas kerran. Koelähtö - kyllä se vielä joskus juostaan.
- J
- J
Täällä ollaan kohta kanssa valmiit kokeilemaan ihan mitä vaan yksisarvishoitoja, kun vaan tietäis, mitä lähteä hoitamaan. Onnellinen pitää olla, että hiekkaa ei ole, mutta nyt pitää löytää sitten joku toinen syy oireille.
VastaaPoistaMutta hei, onneksi meillä on kauniit hevoset, mitä katsella <3
Onneksi on tosiaan edes nättejä! Mutta sulla taitaa olla kyllä aika peli muutenkin ;) Onnea kisamenestyksestä <3
PoistaTsemppiä! Albertilla vähän sama homma, paitsi että vikaakin on löytynyt mutta en ole nyt vakuuttunut, mikä on alkusyy. Nyt ruvettiin sitten vain jumppaamaan fysioterapeutin opastuksella, katsotaan parin kuukauden päästä mikä tilanne. No, Anun tapaan pitänee iloita siitä, että se on sentään nätti katsella.
VastaaPoistaNiinpä, aattele jos olisi vielä rumiakin (varsojen kanssa sekään ihan mahdotonta ole, kun/jos kasvu oikeen vaikeesti kesken). Toivoisin jo teillekin semmosta selkeesti huolettomampaa ajanjaksoa ja että päästäisiin kaikki oikeasti harrastamaankin näiden kanssa...jotain muutakin kuin murehtimista.
Poista