Harrastamisen nimittäin. Siinä, missä Vendan käytös ja kaikki muu on kymppi, askellajit ovat kokonaisuutena aivan kaameat - no, osaa se vielä kävellä. Vielä.
Kysyin tutoriksi tarjoutuneelta, mitä mieltä. Sanoi, että aika toivotonta. Löydettiin silti vielä muutama siiman pätkä, joissa roikkua, jos halutaan kokeilla. Ja onhan se kokeiltava. Koska tällä hetkellä kaikki on niin kamalaa, etten hyväksy. En hyväksy itselleni enkä hevoselleni.
Vaikeaa on paitsi hevosen askellajit, myös ihmiset joihin joskus radalla törmää. En oikein osaa ajatella mitään ihmisestä, joka toivoo toisen tappavan itsensä. Tämä mies tuskin tunnisti minua, mutta minä tunnistin hänet. Olenhan hänen palvelujaan joskus ostanut, tunnetun alan vaikuttajan suosituksesta: "Se on kiltein ja kärsivällisin mies, jota olen koskaan tavannut". Kohteliasta olisi tervehtiä kaikkia katoksella, mutten tällä kertaa halunnut. Olisiko pitänyt?
 |
| Viikko takaperin ilmapiiri oli mitä mahtavin! |
Ai miksi laji on kuoleva? No ehkä näiden ikääntyvien setien takia, jotka latelevat ihan mitä sattuu ilmoille täysin pyytämättä ja tekevät sen jopa tyttäriensä ikäisille tai näitä nuoremmille - kuten lajin tapana on (lajina hevoset, tapana pervoilu ja muu pään aukominen).
Kun sain tämän toivotuksen syöksyä kuolemaani (ilman minkäänlaista sananvaihtoa tai kontaktia vuosiin), mietin miltä tästä henkilöstä tuntuisi, jos joku laukoisi vastaavia kommentteja hänen tyttärelleen. Kuvitelmissani hän kertoisi, että paras tyttäristä osaisi pitää puolensa ja nauraa vitsille. Koska eikö törkeydet aina kuitata läppänä. Rääväsuut ja kovanahkaiset pärjää, ja ominaisuuksina näitä pidetään suorastaan kunniallisina. Sitten taas ihmetellään, miksei lajin pariin suorastaan syöksyen juosta.
Vähin ongelmistani ei ole se, että vituttaa. Vituttaa ihan tosi herkästi. Ja toisaalta myös naurattaa. Pyrin nykyisin pitämään suuni sitä supummassa mitä isommin ohimoa vihloo. Paitsi jos joku ajattelee kulkevansa yli ja edes takaisin. Sitten on ihan sama. Toivoisin tosin, että nuorten annettaisiin tulla turvallisen ja kannustavan lajin pariin. Että jokainen voisi olla oma itsensä ilman, että tarvii hakea tai saada hyväksyntää keneltäkään. Että siellä ei olisi muiden jurnujen joukossa yksi Jenny, joka on kuin myrkyn syönyt tai vaihtoehtoisesti nauraa sopimattomissa tilanteissa, kuten ihmisten putoillessa mereen Titanicista (elokuva).
Vitutustaipumukseen on onneksi tuonut pientä liennytystä oman elämän rajallisuuden konkretisoituminen. Ei, että olisin ottanut aiemmin mainitun henkilön toivotuksista vaarin, vaan koska maailmankaikkeus kaiketi kuuli toiveen ja päätti pistää sen täytäntöön. Kaivoon en ole putoamassa, mutta tuntuu kieltämättä kuin olisin sieltä yrittämässä ylös.
Nyt menen nukkumaan ja näen kauniita unia! Huomenna ostan painoputsit ja alan kiipeillä, en kaivoista vaan mäkiä - tai ainakin hevoseni kokeilee, mitä kiipeily tekisi heikoksi päässeelle takapäälle.
- J
Ps. Kyseinen henkilö ei ole koskaan ollut Vendan kanssa minkäänlaisessa kanssakäymisessä eikä tule koskaan olemaankaan. Suljetaan tällä monta hyvää nimeä listalta pois.
Ei kommentteja