Tekemisen puute

Koska vammaiselle meneväinen hevonen on ilman satulaa mahdoton ratsastettava, vaihtoehdot ovat tilanteessamme vähissä. Satulaa tai valjaita on turha viritellä, kun kriittinen alue on haavautunut. Niinpä olemme tilanteessa, jossa tehokkaan liikuntamuodon löytyminen ja mielekkyyden säilyttäminen ovat haasteita.




Viime päivinä tilanne on ratkaistu juoksuttamalla ja irtojuoksuttamalla Vipsua. Vipsu juoksee nätisti ympyrällä irtikin ja tulee kiltisti perässä. Ihana ominaisuus, joka saa hevosen nyt olemaan hikoilematta. Mitään pillastuneessa tilassa koheltamisia emme kuitenkaan halua kokeilla. Selkä ei kestä. Niinpä lämmittely hoidetaan liinassa ja sitten kokeillaan saada tammasta hallitusti energiaa irti irtojuoksuttamalla sitä.





Sitten päästettiin tamma irti..










Teimme myös maastakäsittelyharjoituksia ja juoksutimme Vipsua kahdeksikolla. Eli jokaisen ympyrän jälkeen suunta vaihtuu toiselle ympyrälle. Vipsu selvisi tehtävästä varsin mallikkaasti. Koska Vipsu haluaa yleensä vain juosta toiseen suuntaan, on kahdeksikko hyvä harjoitus. Silloin hevonen juoksee huomaamattaan molempiin suuntiin ja vieläpä yhtä paljon.

Hetki taas liinassa...





Koska pelkkä juokseminen ei tuntunut tuovan hikeä tamman pintaan, loikkimisesta huolimatta, rakensimme Vipsulle pienen esteen. Vipsu suhtautui esteeseen hieman yli olkaisesti: "Näin pieni? Ei huvita!" Koska selkä ei paljoa hyppäämistä kestä tyydyimme muutamaan loikkaan. Lopuksi leikittiin vähän hippaa.











Nyt lyökin jo sitten pää tyhjää. Mitä seuraavaksi? Ehdotuksia otetaan vastaan! Harjoituksen olisi hyvä saada hiki pintaan, mutta säästellä selkää.

- J

Ei kommentteja