Ihan vähän väsyttää

320 päivää tuli täyteen eilen. Tamma on tisseineen lievästi sanottuna turvoksissa.

Toissapäivänä käytiin kävelemässä vajaa vartti. Homma alkoi hyvissä merkeissä, pientä ryntäilyä. Normi Vipsua. Mutta päätös kaikkine karateliikkeineen oli kovin kaukana mieluisasta. Koska viimeisillään olevan tamman kanssa ei mielestäni ole mielekästä taistella, lopetin. Jatkan sitten toisen kerran, kun kaakki on paremmalla tuulella. Opetellaan ihan uudestaan, miten sitä kuuluukaan narun päässä kävellä. Tai ylipäätänsä.

Siinä, missä loikitaan lenkillä, loikitaan myös karsinassa. Koska ottaa päähän, milloin kenenkin naama. Eilen oltiin muuten vaan levottomia. Tissit tihkuivat jo valkoiseksi muuttunutta maitoa. Vahatipat, niitä tuskin tullaan näkemään, mutta näitä maitohelmiä sitten senkin edestä. Koska tamma oli levoton ja liikehti lakkaamatta läpi yön, muuan valvoi ja liikehti levottomasti kännykän valon loisteessa pihamökissä - läpi yön.

Viime yö oli ensimmäinen käytännössä kokonaan valvottu. Satunnaisheräämisiä on mahtunut matkalle ja kuluneella viikolla ollaan lähdetty harjoittelemaan uutta päivärytmiä myöhäisine nukahtamisineen ja ajoitettuine heräämisineen vähän väliä ja aina aamuun asti.

Ei kai tässä mitään, jos voisi päivällä torkkua edes tunnin tai parin jaksoissa, mutta täällä töissä se on vähän hankalaa. Toisin kuin blogin päivittäminen...

- J