Kun ravuri kuolee radalle

Tai radalta päästyään. Usein pettää sydän. Sille ei vaan voi mitään ja niin voi käydä kelle tahansa, lajissa missä tahansa. Toki tällainenkin kuolema on hirvittävä tragedia. Jotenkin se on silti helpompi käsittää ja käsitellä kuin se, että hevonen loukkaa itsensä jossain vaiheessa suoritusta tai ennen sitä, tullen radalle vielä suorittamaan, toisten mielestä pakosta ja toisten, koska adrenaliini ajaa. Tai raippa.

Näin kävi raveissa muutama viikkoa sitten. Hevonen loukkasi ymmärtääkseni jalkansa kohtalokkaasti lähtökiihdytyksessä tai pian sen jälkeen. Omistaja oli halunnut hevosensa pois radalta, mutta kuski oli jatkanut loppuun asti. Ymmärtääkseni ymmärtämättä tilanteen vakavuutta. Valvova eläinlääkäri ei syystä tai toisesta ollut reagoinut asiaan riittävästi tai tilanteen vaatimalla tavalla. Nämä lienevät asioita, jotka rikostutkinnan myötä selviävät.

Rikostutkinta asiasta tuli, koska hevosen omistaja teki asiasta rikosilmoituksen. Hyvä, että teki. Niin inhottavaa kuin se osapuolille onkin, puolueeton ja kiihkoton näkemys on tärkeä. Tärkeä niin monessa mielessä.

Hevosurheilussa on pari isoa ja hankalaa asiaa: 

Ensimmäinen on se, että osapuolista toinen on välineen asemassa eikä pysty ilmaisemaan omaa mielipidettään  aukottomasti.

Toinen on se, että hommassa liikkuu isot rahat. Hevonen on siinä mielessä pohjaton kaivo. Aina, kun rahaa menee enemmän kuin tulee, alkaa venkoilu. Liian moni, joskaan kaikki eivät venkoile, mutta muutamakin on liikaa, koska kohta yksi.

Samalla, kun todennäköisyys on hukkua siihen pohjattomaksi todettuun kaivoon, toisessa vaakakupissa painaa potentiaaliset voitot. Se tuo toisille verenmaun suuhun.

Kolmantena todettakoon, että hevoset herättävät kiihkoa ja tunteet kuumenevat verrattaen herkästi. Ihan sama, oletko alalla, harrastaja vai vaan random kaduntallaaja, sinulla on mielipide. Vastakkain asettelu on loputon. Ei nähdä metsää puilta.

Mitä kauempana totuudesta olet, sitä suurempaan ääneet todennäköisesti huudat. Se ei silti tarkoita, ettei siellä huudon taustalla olisi hyvä usko ja oikea asia.

Niin uskon, että tässäkin tapauksessa. Vastakkainasettelu on jäätävä, mutta tarkalla silmällä huomaa, että moni osapuoli on samalla asialla. Vaikka ulosanti ei ehkä anna sitä ymmärtää.

Oikeutta eläimille yrittää toisaalta höyrytä aiheesta ymmärtämättä, että suuri osa hevosihmisistä ja raviväestä on yhtä pöyristynyt kuin sekin, ja toisaalta se antaa aiheesta pari fiksuakin kommenttia. Enivei, huutokuoro on valmis, vaikka yhdistämällä voimat, saatettaisiin päästä parhaaseen tulokseen.

Järkyttävintä tässä on hevosen kohtalo. Huolestuttavinta Hippoksen venkoilu ja järkevintä alulle pantu tutkinta. Täysi luotto ei ole siihen, että tutkinta johtaa mihinkään tulokseen, mutta jos nyt vaikka keskustelun myötä Hippos näkisi asiakseen muodostaa mielipiteen. Sellaisen oikean. Vähän niinkuin Kennelliitto teki, kun spanielia roikotettiin koulutustilanteessa niskasta. 

Eipä sinänsä, Hippos on lähestulkoon samaa kastia SRL:n kanssa. Ratsupuolella kiertely ja kaartelu, rangaistukset tai niiden puute, ovat aivan omassa luokassaan.

Hyvävelijärjestelmä on tiivis ja varsin ahdas näin pienessä maassa. Mielipiteitä ei oikein uskalleta kertoa. Ettei kukaan vaan suutu, tai ainakaan se Hermanni, jonka kanssa käydään kalassa. Toisaalta siitä omasta ainoasta oikeasta mielipiteestä ei päästetä irti edes tilanteen sitä vaatiessa. Samaan aikaan asioiden ei pitäisi olla mielipidekysymysiä.

Siinä missä pistää ärsyttämään "hihhuleiden" mässäily järkyttävällä onnettomuudella, on keskustelu enemmän kuin tervetullutta. Rakentava keskustelu.

Jos jossain suomalaisilla on oppimista niin peeärrässä ja kriisinhallinnassa. Kun mokataan niin mokataan, mutta sillä mitä sitten tapahtuu on valtavan suuri merkitys.

- J

Edit: Hippoksen TJ:n mukaan Hippos on tehnyt asiaan liittyen sääntömuutoksen koskien väsyneitä tai muutoin epäpuhtaasti liikkuvia hevosia. Tarkoituksena nimenomaisesti suorituksen keskeytys ravilähdönkin aikana.