En ole koskaan juurtunut mihinkään. Ei ole taloa, jota kutsuisin lapsuuden kodikseni. Ei kavereita kaukaa lapsuudesta, eikä oikein mitään, mikä sitoisi mihinkään.
Kun minulla oli Onni ja Noa, minulla oli kaikki. Nyt minulla ei tunnu olevan oikein mitään. Ei juuria, eikä edes maadotteita. Paitsi tietysti tuo talli. Se sitoo juuria tiukemmin paikalleen. Konkreettisesti. Ja asuuhan siinä tallissa rakas Vipsu, aarteista arvokkain. Hevonen, jolla ei ole hintaa.
Mutta mikä minä olen ja missä minun paikkani tässä maailmassa on? Sitä en vielä tiedä. En vaikka keski-ikä kovasti kolkutteleekin. Pitäisi olla ura, perhe ja talous tasapainossa. Ei ole.
Sen tiedän, etten ole vielä koskaan ollut kotona. Enkä ehkä koskaan löydä tietä takaisin sinne, missä poikieni kanssa olin. Mutta minulla on Vipsu ja minulla on Rontti. Niin, ja se pieni musta mörkö, johon vielä tutustun.
Nyt on myös talo, jossa asun, minä ja rakas Ronttini. Ei vielä koti, mutta talo. Ja se talo on piilossa puiden takana, tallin mäellä, tallin lähellä.
- J
Onnittelut! Kyllä mä veikkaan, että se talo muuttuu vielä kodiksi!
VastaaPoistaKiitos! Aika näyttää :)
PoistaMoi! Ketkä oli Onni ja Noa? Kyllä talosta vielä koti tulee, usko pois.:)
VastaaPoistaKiitos tsemppaamisesta! Onni ja Noa olivat koirani, voiman lähteeni ja kaikkeni.
PoistaNäyttää kodilta.... ja siltä, että tuonne ne juuret olisi hyvä kasvattaa <3 Onnea <3
VastaaPoistaKiitos! Jos ei juuria niin varsoja ;)
PoistaNäyttää kotoisalta pikkutalolta, toivottavasti kiinnytte toisiinne, sinä ja talo. :)
VastaaPoistaToivotaan. Kovasti tuli tehtyä kompromisseja matkan varrella, mutta ainakin on seinät ja katto :)
PoistaKyllä kaikki aina kääntyy parhain päin. Lopulta. Kun ensin tarpoo sen matkan suossa ja risukossa ja louhikossa ja.. Mutta kumminkin. :) Ei miullakaan ole lapsuudenkotia enää eikä mummoloita, mutta miulle koti on se paikka jossa saan olla vapaasti oma itteni ja tulen hyväksytyksi. Semmonen koti on löytynyt ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä ja tottapuhuen vasta kun muutin asumaan yksin lasten kanssa. Elämä on joskus kummallinen. Mutta näköjään ihmeitä voi tapahtua ja balanssi löytyä. Ja sitä kautta kotikin missä asuu useita ihmisiä. :D
VastaaPoistaMeidän tehtävä maailmassahan ib
...karkasi! :D
PoistaMeidän tehtävä maailmassahan on siis jättää jälkipolville hyviä ja kauniita suomenhevosia! Simple as that. ^_^ Noin, nyt siunkin paikka maailmassa on kirkas ja selkeä. Ole hyvä!
Kiitos! Ei ole enää ollenkaan niin eksynyt olo kuin eilen ;)
Poista