Tulos oli nähtävissä jo kotiin palatessa, ja voinette kuvitella, miten suuri muutos oli muutaman viikon kuluttua. Vipsu seisoo nykyään käytävällä irrallaan. Viban katse seuraa taluttajaa ja jokainen liike myötäilee ihmistä narun päässä - parhaina hetkinä myös ilman köyttä.
Jotkin asiat eivät kuitenkaan muutu hetkessä. Ne ovat asioita, jotka Viban elämää ovat värittäneet ennen kaikkea tätä. Raviajoilta on jäänyt menohalu, kilpailuvietti ja tietynlainen hösellys, mutta ovatko ne ongelmia? Eivät, jos niistä ei tee sellaisia.
Karkkilakeikalla oli vuorossa yhdenohjanpysähdys. Se on jotain, mitä on saattanut nähdä televisiossa: Ratsastaja kiitää stetsoni vinossa ja tempaisee ohjista kerran. Hevonen pysähtyy kuin seinään. No ei ihan, tai ehkä jonain päivänä.
Meidän tavoitteemme on tällä hetkellä vain saada liikkuvuutta Viban jäykkään kaulaan, ja lihaksia. Raviajoilta Vipsulle on jäänyt malli liikkua, jossa pää on ylhäällä ja vauhtia miljoona. Se ei aivan palvele ratsastuksen tarkoituksia. Yhdenohjanpysäytys tehdään nyt paikallaan. Sillä saadaan Vipsu taivuttamaan kaulaansa. Taivutukseen lisätään pohje, joka siirtää takapäätä. Näin syntyy väistö. Väistö kehittää paitsi tasapainoa, liikeratoja myös lihaksistoa. Takapää tulee paremmin hevosen alle ja näin ollen hevonen kantaa myös ratsastajaa paremmin.
 |
| Vipsu rentoutuu ennen hikitreeniä. |
Maastakäsittelyn jälkeen Vepsä komensi Jennyn hevosensa selkään ja Jenny voi kertoa, että niissä treeneissä on ihan turha yrittää lintsata. Ratsukko pyöri vasemmalle, ratsukko pyöri oikealle ja hetken kuluttua molemmat olivat niin pyörryksissä, että Vipsulta lähti jalat alta. Tästä hetkellisestä istahduksesta selvittiin säikähdyksellä - vaikka se liippasikin aika läheltä Jennyn toiseksi pahinta pelkoa, hevosen kaatumista.
Kun pyöriminen alkoi sujua, harjoituksiin lisättiin peruutus. Ehtona peruutuksen loppumiselle oli myötääminen. Heti, kun hevonen antoi kaulastaan periksi, Jennyn piti heittää ohjat kaulalle ja vapauttaa paine hevosen suussa. No, ne jotka nyky-Vipsua tuntevat tietävät, että jos ei hevonen tykkää pysähtyäkään niin peruuttaminen on jotain, mitä Vipsu ei suosiolla tee. Nyt Viba kuitenkin peruutti, protestoiden kuitenkin vahvasti. Vipsulla tämä vahva protestikin on tosin sitä luokkaa, että toiset eivät pidä sitä minään. Vipsu näet polkee jalkaa kuin pieni kiukutteleva lapsi.
Aluksi peruutusharjoitus sujui tosiaan ihan hyvin, mutta hikinen ja väsynyt hevonen kyllästyi lopulta ja pientä alkavaa pomppimista oli havaittavissa. Tässä kohtaa vaihdoimme niin, että Jenny valuttautui alas selästä ja Kari veti lyhyen treenin perään - Jennyn jalustimilla, polvet suussa. Lyhyehkön harjoittelun jälkeen myös valmentajamme tuli siihen tulokseen että juu, kyllä tämän hevosen kanssa on parempi tehdä nämä harjoitukset käynnissä. Kovasti Kari myös pyyteli Vipsulta anteeksi sitä, että sen elämä nyt muuttuu niin radikaalisti. Sovimmekin, että emme kiirehdi vaan annamme Vipsulle enemmän aikaa sopeutua.
Tältäkin reissulta saimme paljon materiaalia - ja kotitehtäviä. Kun alamme omaksua väistöt, on seuraavan valmennuksen aika.
 |
| Kotiin?!?! Sano, että mennään jo kotiin! |
Ei kommentteja