 |
| Noa analysoi kärryjen kuntoa ja ihmettelee, kuka ne sotki. |
Näiden muutosten oli tarkoitus helpottaa elämäämme ja tuoda siihen uudenlaista iloa. Kengittäjä onnistui siinä parhaiten. Olen äärettömän tyytyväinen Vipsun ensimmäiseen kengitykseen ja niihin pieniin muutoksiin, joita Vipsun liikkeessä on nähtävissä. Mutta, kuten kengittäjänkin kanssa puhuimme - ei liikaa liian nopeasti, koska nivelet kärsivät liian suurista muutoksista ja vaikea selkävamma saattaisi jopa pahentua.
Mitä sitten kärryillyyn tulee - se ei alkanut yhtä hyvin. Valjastimme rakkaan porkkanarohmumme, johon luotimme.Tarkoitus oli, että Ville harjoittelee ajamaan, koska Vipsu osaa, se opettaa. Ville jopa toivoi, ettei Jenny sekaantuisi asiaan liikaa - vältyttäisiin tappelulta. Jenny kuitenkin halusi kiivetä kärryille mukaan, vaikka uskoi, että Ville ja Vipsu pärjäisivät hyvin ilman häntäkin. Vipsuhan ei ole koskaan antanut minkäänlaista vinkkiä, että sillä vauhdin hurmasta huolimatta voisi kaasu leikata kiinni. Ei ennen tätä päivää.
Ville istui kärryille ja Jenny meni päästämään Vipsun irti. Jenny talutti Vipsun pihalle ja lähti kohti kärryjä. Kärryjä, jotka singahtivat ohi ja sitten kaukaisuuteen. Jenny jäi avuttomana katsomaan kaksikon perään. Ville oli elämänsä ensimmäistä kertaa rattailla, olemattomasti teoriaa taustalla.
Tallin ympäri kiertää rata, jolle myös Vipsu ja Ville sinkosivat. Viereisen joen vesi oli tulvinut radan takakulmaan. Nyt se vesi lensi komeana seinänä ilmassa. Vauhtia oli liikaa. Jenny rukoili, että kärryt pysyvät pystyssä ja Ville kyydissä. Epäuskoisena Jenny lähti juoksemaan rataa päinvastaiseen suuntaan. Juostessaan hän huusi tallinomistajat avukseen. Keksimättä kuitenkaan, miten Vipsu saadaan seis.
Jenny seisoi keskellä rataa ja näki, kuinka Vipsu sotki, minkä jaloistaan pääsi. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin seistä edessä ja toivoa, että hevonen pysähtyy. Jenny levitti kätensä ilmaan ja teki sen, minkä osaa parhaiten - komensi. Jokin pienen hennon tytön äänessä ojentaa, mitä oudoimmissa tilanteissa. Vipsu mietti viimeiseen asti seuraavaa siirtoaan, mutta pysähtyi Jennyn eteen. Tyytyväinen se ei ollut. Jenny tarttui ohjiin ja pomppiminen alkoi. Näytti, tuntui ja kuulosti siltä kuin Vipsu olisi syössyt sieraimistaan tulta. Tallinomistajat saapuivat hätiin. Ohjissa roikkui nyt useampi, Vipsu saatiin riimuihin molemmin puolin ja kierrosta jatkettiin "hallitusti" talutettuna tallin pihalla.
Vipsu ei ollut ollenkaan tyytyväinen, ettei saanut enää päästellä. Se puuskutti ja pompahteli. Satu, tallinomistaja, totesi Vipsun näyttävän aivan ravurilta. Kieltämättä. Ohi ajoi vanha ravimies viereiseltä tallilta oman hevosensa kanssa: "Hyvä vaan, että on hevosessa potkua!" Emme allekirjoittaneet.
Saimme kiertää pihaa jonkin aikaa ennenkuin Vipsu alkoi rentoutua ja askel keveni. Täydelliseen harmonian tilaan emme päässeet, mutta selkeä muutos silmissä riitti. Varusteet pois ja Vipsu loppukäyntiin ilman kärryjä ja vermeitä. Siitä ei sitten tullutkaan mitään. Sama pomppiminen jatkui. Jenny komensi hevosen kentälle - irti. Vuorossa oli juoksutus ja maastakäsittely.
Vipsu sinkoili kentällä kuin heikkopäinen. Se uhitteli ja poukkoili. Koko ajan sen sieraimista leimahteli ja se murisi. Maastakäsittely teki kuitenkin tehtävänsä ja lopulta silminnähden rauhallisempi hevonen seurasi ohjaajaansa. Nyt oli aika lopettaa.
Jokin shokki hallitsi meitä ja Jenny nauroi vain hysteeristä naurua. Hävetti ja kadutti. Vaikutukset Vipsun selkään pelotti. Ei auttanut kuin odottaa huomista päivää ja miettiä, mitä nyt. Illan tunteina suoritettiin vielä soitto- ja viestikierros. Nyt tarvittiin kärryille kokemusta ja ennen kaikkea rohkeutta. Kukaan episodia todistanut ei halunnut kokeilla tuuriaan - ainakaan ilman talutusta.
Seuraavana yönä Jennyn unet jäivät taas kerran vähiin. Nyt onneksi muista kuin työsyistä. Jenny päätti kokeilla poissulkemista. Huomenna Vipsua ajettaisiin ohjasajona samoilla varusteilla kuin katastrofin aikaan. Meille oli ehdotettu, että pikalukolliset kärryt saattavat aiheuttaa kylkiin paineen, joka voi laukaista jos vaikka minkälaista sekoamista. Ilman kärryjä voisimme kokeilla, ovatko kärryt ongelma, joko lukkojensa tai muun psykologisen syyn vuoksi.
Sunnuntaiaamuna kiirehdittiin tallille. Vipsu oli hyvässä kunnossa. Suoritimme valjastuksen samoin kuin edellisenä päivänä, vain kärry jäi pois. Jenny ohjasajoi Vipsua ja Ville oli liinaan päässä varmistamassa. Kokeilun alku ei ollut rohkaiseva. Vipsu oli taas tilassa, jossa se ei kuule eikä ymmärrä. Se haluaa vain pois. Syy siis tuskin oli kärryissä. Kuolaimet ovat aiheuttaneet meille ainaisen päänsäryn ja ratsastaessakin niistä oli luovuttava. Niinpä kuolaimet otettiin pois ja ohjat kiinnitettiin koulutusriimuun.
Vipsu rauhoittui samoin tein. Enää ei ollut kiire mihinkään. Ei tarvinut pomppia ja pysähtyäkin malttoi. Ero oli huimaava. Jenny ja Ville vaihtoivat osia, jotta Ville pääsi harjoittelemaan ohjien käyttöä. Kaksikko jopa ravasi muutaman pätkän. Ja Vipsu köpötteli Villen jaloille sopivaa vauhtia saamatta slaagia - uskomatonta! Vipsu palkittiin harjoitukset lopettamalla, kun rentous oli saavutettu. Kaksikko kiersi vielä radan loppukäynnin merkeissä. Vipsulla ei ollut kiire mihinkään.
Johtopäätös: Ei kuolaimia. Torstaina Vipsu pääsee hammaslääkäriin ja muina päivinä keskitymme testaamaan erilaisia kuolaimettomia vaihtoehtoja ja niiden toimivuutta ohjasajossa. Katsotaan sitten, kuka kärryille lähtee...
-J
Ei kommentteja