Vipsu oli pari päivää sitten saanut takaseen pitkän naarmun. Iho ei näyttänyt olevan rikki, mutta naarmu puhdistettiin. Seuraavana päivänä naarmu oli siisti ja jalka ok. Nyt sitten tämä.
Jos tulehdus etenee on edessä antibioottikuuri. Nyt ensiapuna jalkaan laitettiin betadinehaude. Vipsuhan ei ajatuksesta riemastunut. Syystä tai toisesta aiemmin niin helppo hoidettava on viime kesästä ollut aivan sekopäinen kaikenlaisille pienillekin projekteille. Tai no, sekopäinen on lievää liioittelua, mutta hankalampi kuin aiemmin.
Aluksi naarmun seutu puhdistettiin betadinepesuliuoksella (punainen etiketti). Sitten naarmu käsiteltiin betadinella (vihreä etiketti) ja päälle laitettiin betadinessa uitettu pumpulisidos. Päälle itseliimautuvaa sidettä, suojaksi tuorekelmua ja päälle pari pinteliä. Luulisi, että kestää.
Vipsu pääsi projektin jälkeen takaisin tarhaan. Ihan vaan, jotta saimme todeta sen sinkoilevan tarhan laidalta toiselle pukkihyppelyn saattelemana. Ei taas ole tolkkua hevosen päässä, kun on paketti jalassa. Sama juttu joka kerta. Pieni tai suuri vaiva, loikkiminen alkaa aina. Näin ollen Vipsu pääsi pikku kävelylle rauhoittumaan. Tätä kävelylenkkiä on vaikea kutsua rauhalliseksi, mutta saipahan nesteet liikkeelle. Illalla käydään sitten katsomassa paljonko pomppiminen turvotusta paransi tai pahensi.
-J
Ei kommentteja