Pieni ja pippurinen bettina

Tallillamme on kaviolliset käymässä vähiin. Meillä on Barbi ja Vipsu, persoona sinänsä, mutta myös pienen pieni Bettina. Hänestä meitä on varoitettu. Epäselväksi ei ole jäänyt, kuinka häijy pieni on. Nopea ja vaarallinen molemmista päistä.

Jenny otti ensi kontaktinsa poniin tänään. Kontakti oli varsin lyhyt kestoinen, tarhasta karsinaan yhden pysähdyksen taktiikalla. Pysähdyksen tarkoitus oli loimen poistaminen ponilta. Helppoa. Niinhän Jennykin kuvitteli. Ja aluksi olikin. "Kuole!", ajatteli pieni ja pippurinen, kun se lähti hyökkäykseen. Pieni poni sinkoili käytävällä ja rummutti edes menneen Emman karsinan ovea pienen pienillä kavioillaan. Jenny oli jossain siellä ponin ja seinän välissä. Taas naurettiin paniikkinaurua. Kamala tilanne, mutta hieman huvittava. Poni pieni oli kovin tosissaan, joten ei sovi liikaa nauraa. Tulipahan kokeiltua ja todettua, että tarinat ovat totta, ponit pieniä ja pippurisia.

Mutta entäs Vipsu sitten. Eilen oli taas vähän huonompi päivä ja saavutuksena pidämme sitä, että Jenny ylipäätänsä pääsi Vipsun selkään. Suurin osa ratsastukselle varatusta ajasta pyörittiin jakkaran ympärillä. Vipsu ei halunnut eikä Jenny kyennyt. Tässä kohtaa Jenny kuitenkin piti pintansa ja odotti kunnes Vipsu malttoi seistä paikallaan.

Seuraava haaste oli saada aikaiseksi rauhallinen ja keskittynyt käynti. Siihen Jennyn pitkäjänteisyys (eli sen puute) ei riittänyt. Kun käynti ei enää edennyt vaan peruutti kiemurrellen ja pomppiminen vain jatkui, Jenny päätti hypätä vauhdissa alas. Vipsu rauhoittui samoin tein. Nämä on vaikeita. Meitä varoitettiin, että selkä toisinaan oireilee ja oireet ilmenee epämääräisenä kiukutteluna. Ehkä tämä oli sitä tai sitten Vipsu yritti laajentaa ylimielistä käytöstään Jennyyn asti. Se lienee selviäisi ajan kanssa.

Se aika tuli täyteen tänään. Vipsu oli kuin enkeli. Kokeilimme LG kuolainta ("kuolaimeton" kärrynpyörä) nyt ensi kertaa selästä käsin. Ei voi sanoa, että se toimi. Vipsuun oli hyvin vaikea saada kontaktia ohjilla, joten mentiin ihan täysin puheen ja istunnan yhteistyöllä. Mutta se toimi. Se taas kertoo Vipsun mielentilasta ja siitä ihastuttavasta luonteesta, jota rakastamme.

Kun ratsastus ravipätkineen tuntui hyvältä (pientä päänviskomista ja pompahtelua oli havaittavissa, mutta nämä ovat aiemmin johtuneet selästä) ja hevosen mieli tasapainoiselta, kokeilimme vielä ohjasajoa. Siinä kohtaa LG toimi täydellisesti. Jopa pysähdykset onnistuivat ilman kummempia kiukutteluja. Kaiken kaikkiaan ihan täydellinen päivä, jonka päätteeksi Vipsu sai rentoutua "kylvyssä". Syystä tai toisesta vesi maistuu paremmalta suoraan letkusta.

-J