Kenkä poikki

Tähän taukoon mahtuu kaikenlaista opettavaista. Villelle se on ollut ensi kosketus ohjaksiin ajohommissa Vipsun kanssa ja, kuinka kenkä poistetaan oikea oppisesti. Vipsun kengitysväli venähti tallin vaihdoksen yhteydessä hieman ja kenkä petti. Vasemman etusen kenkä oli alkukatsomalla pudonnut johonkin, mutta löytyikin sitten katkenneena "paikaltaan". Kenkä oli siis yhä kiinni kaviossa, mutta se oli painunut kavion alle piiloon. Epäilemättä se olisi aiheuttanut kipua ja ahdistusta Vipsussa (jos ei jo aiheuttanutkin) jos sitä ei olisi hetimiten huomattu.

Näyttää kuin kenkää ei olisikaan.

Ville sai apuja hieman Satulta, joka demonstroi kengän irrotusperiaatteen. Villen toteutus ei ollut aivan yhtä jouheva. Pienellä soveltamisella molemmat etukengät kuitenkin irtosivat.

Vipsu saisi nyt selvitä viikon ilman etukenkiä. Jenny oli vähän salaa innoissaan, koska haaveili yhä jättävänsä Vipsulta kengät kokonaan pois. Vipsu ei arkonut kavioita eivätkä kaviot kovinkaan rankasti halkeilleet. Mikä parasta, Vipsu oli kärryjen edessä suorempi kuin aiemmin. Satu epäili, että kengillä (tai ettei kenkiä ollut) saattoi olla asiassa tekoa. Niinpä kengityspäivänä konsultoimme kengitysguruamme Ismo Paanasta, joka tuli tulokseen, että Vipsu voi selästä huolimatta olla hyvinkin jo ilman kenkiä. Ja niin viimeisetkin kaksi kenkää saivat lähteä. Olen iloinen.

Mutta palataanpa vielä tuohon ajokertaan ilman etukenkiä. Vipsu oli siis suorempi kuin aiemmin. Rutiini alkoi näkyä, vaikka vasta oli kolmas kerta kärryillä uudessa paikassa. Valjastus sujui rauhallisesti ja Vipsukin malttoi seistä hartaasti paikallaan. Vipsu vaikutti väsyneeltä.

Reissu meni mainiosti. Vipsu yritti taas sen yhden kerran ottaa ohjat omiin kavioihinsa ja karauttaa täyteen vauhtiin. Kuten aina, tilanne pysyi hallinnassa Satun kokemuksella. Hevonen hikosi jälleen kauttaaltaan. Ja väsähti ehkä vähän hiotessaan. Oli se sitten väsähtämistä tai mitälie, Satu antoi ohjat loppukäynnin aikana Villelle. Sillä hetkellä oli iso merkitys Villen itsetunnolle "ravikuskina". Ville sai ohjata hevosen takaisin tallin pihaan.

Alkuväsymys oli tiessään, se oli ehkä enemmän ollut henkistä tai tylsyyttä. Ilme ja hevonen virkistyi päästessään kärrylenkille, mutta lihakset huusivat epäilemättä lisähappea - ja elektrolyyttejä. Vipsu saakin elektrolyyttilisän näiden reissujen jälkeen ja aina, kun hikoilee. Lisäksi vesi maustetaan melassisiirapilla. Koska Vipsu on lihava ja sokeri nousee päähän, painotan sanaa maustetaan. Melassia laitetaan veteen olemattomasti, mutta niin, että haju jää ja Vipsu kuvittelee. Eikä pieni energia lenkin jälkeen pahaa tee.